Lauantaiaamuna saimme nukkua normaalia pidempään, sillä laskeuduimme aamupalalle vasta yhdeksän jälkeen. Alhaalla odotti pienoinen pettymys, kun edellisenä päivänä meidät yllättäneistä suklaamuffinseista ei näkynyt jälkeäkään. Aamupalan jälkeen seurasi rento valmistautuminen päivän rientoihin. Jopa säätila näytti lupaavammalta kuin mitä koko viikon aikana oli nähty.
Koska sadetta ei siis näkynyt, meidät kuljetettiin One Love Tour –festivaalin tapahtumaan South Park –nimiseen puistoon. Jo lyhyen bussimatkan aikana ilmestyi aurinko esiin pilvien takaa meitä ilahduttamaan. Saavuimme puistoon auringon yhä lämmittäessä, mutta suhtauduimme hyvän sään kestoon skeptisesti ja otimme takit ja sateenvarjot mukaan. Eipä niitä tarvittu. Kumisaappaista sen sijaan olisi voinut olla hyötyä, sillä nurmikko oli viikon sateiden jäljiltä osin muuttunut mutaliejuksi. Yritimme kiertää pahimmat lätäköt parhaamme mukaan, mutta aamulla jalkaan laitetut valkoiset kengät eivät olleet enää niin kovin valkoisia. Puistosta löytyi muutamia markkinakojuja, joissa teimme tuliaisostoksia. Esiintymislavalla oli todella taitavia lapsia laulamassa kaikille tuttuja poppibiisejä. Pian esiintymisvuoron saivat muutamat valikoidut ryhmät (joihin emme onneksi kuuluneet) ja pääsimme seuraamaan sivusta Serbian, Bosnia-Hertsegovinan sekä Makedonian esityksiä. Esitysten jälkeen lahjoitimme oppaillemme Tytille ja Tipulle Suomi-kaulanauhat esimakuna siitä, mitä illalla olisi mahdollista saada jos päivä hoituisi kunnialla loppuun asti ;).
Määräajan koittaessa ja vaatemäärien uuvuttamina jokainen kömpi kauppakeskuksen syövereistä kokoontumispisteelle, josta siirryimme torstailta tuttuun ravintolaan MR. PIZZAAN. Herra pizza osoittautuikin olevan tarjoilijan mielestä erittäin täynnä joten jouduimme istumaan hieman erillämme toisistamme. Meidän mielestämme tilaa olisi kyllä löytynyt riittävästi eri puolilta ravintolaa. Nälkä oli kuitenkin kova, joten jakauduimme sulassa sovussa kahteen erilliseen pöytään ruokalistoja selailemaan. Tilaukset tehtyämme ja ruuat saatuamme ahdoimme mahamme heti killilleen. Ruokailu ei kumminkaan mennyt kuin strömsöössä, nimittäin Merjan pasta oli väärää laatua kuin oli tilattu. Niinpä sitten puoli tuntia odoteltiin, kun kokit keittelivät uudet pastat Merjan masun vuoksi. Sitten alkoi varsinainen rahashow, kun tarjoilija toi laskut pöydittäin. Satasia ja pennejä pyöriteltiin sinne tänne, jotta jokainen maksaisi vain sen osan mitä oli syönyt ja kasaan saataisiin tasaraha. Onneksi olimme taitavia ja onnistuimme mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä.
Ruokailun jälkeen sovittiin taas uusi kokoontumisaika, sillä kierreltävää vielä riitti. Olisi riittänyt vielä yhdeksi ekstrapäiväksikin, mutta se ei valitettavasti ollut mahdollista. Tällä kertaa aikaa oli enää vain 1,5 h, mutta viimehetken ostokset oli vielä hoidettava! Tytöt hävisivät takaisin vaaterekkien viidakkoon, tavoitteenaan päästä eroon vielä viimeisistä penneistään. Pojat päättivät käyttää loput rahansa halpoihin prosenttijuomiin. No pojathan sitten kiersivät kauppakeskuksen neljä kertaa läpi ja vierailivat jokaisessa kaupassa, jossa voisi olla edes jonkunlaisia budjettiin sopivia puteleita. Heidän harmikseen Paradise Center osoittautui lähes absolutistikaupaksi. Niinpä viisaat päät yhteen lyötyään pojat kykenivät vielä hetken odottamaan, että päästäisiin iltapalalle ja paikalliseen kauppaan, josta oltiin jo etukäteen tiedusteltu erilaisia tuliaisvaihtoehtoja.
Viimein koitti se surullinen hetki, kun shoppingtime loppui ja kauppakeskukselle piti jättää hyvästit. Onneksi kaikki olivat hyvinkin tyytyväisiä ostoksiinsa, joten onnellisuus huipussaan siirryimme ostarilta minibussin kyytiin ja käänsimme nokkamme kohti iltapalaa. Eli jokailtaista kylmää kanaa, lihaa ja salaattia sun muuta sörsseliä. Paikalle päästyään pojat säntäsivät pullomereen valitsemaan parhaat ja halvimmat pullot varastoonsa. Nyt vihdoin oli pojiltakin rahat loppuneet ja ei muuta kun syömään varsinaista viiden tähden illallista viimeistä kertaa. Pöperöt napaan ahdettuamme oli lahjojen jaon vuoro. Ensin Kosovolle karkkipusseja ja sitten oli Tipun ja Tytin lahjojen vuoro. Lauloimme heille kiitokseksi ja annoimme lahjamme (korvikset, muistikirjan ja muuta hyödyllistä suomalaista). Saimme vastavuoroisesti tytöiltä jokainen oman pienen pullon bulgarialaista ruusuöljyä. Ossi totesi nopean makutestin jäljiltä, ettei se ollut syötäväksi tarkoitettua. Tämän jälkeen oli aikaa tehdä heille vielä viimeistä kertaa heidän paljon ihailemansa letit.
Hotellille päästyämme jokainen kävi omassa huoneessa peseytymässä ja vaihtamassa chillimmät vaatteet, jotta voisimme kokoontua esittelemään päivän ostossaldoa. Reissun ehdottomasti suosituimmiksi kaupoiksi osoittautuivat reservi (Reserved) ja miksikiki (LC Waikiki). Olga ilmoitti myös ostaneensa uuden huulipunan Beyoncesta (Sephorasta), mikä ymmärrettävästi aiheutti porukassa pientä hilpeyttä ja hämmennystä. Höpinöitä jatkettiin vielä pidemmälle yöhön, kunnes oli todellakin pakko päästä pakkaamaan laukut loppuun ja nukkumaan ennen seuraavan aamun aikaista lähtöä.
Katsauksen päivään teille tarjoaa Vilma ja Rasmus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti