Ensimmäinen festaripäivä nytkähti käyntiin lyhyistä yöunista huolimatta positiivisella mielellä, sillä jokainen odotti kuola valuen aamupalaa. Aamupala kuitenkaan ei ollut ihan sitä mitä olimme odottaneet, sillä tarjolla oli tutun ja turvallisen Eurooppalaisen aamupalan sijaan: voileipä, marmeladia, voita, pari kinkkusiivua, vettä ja semi laimeahkoa teetä :D. Noh eihän tämä pieni aamushokki meitä Lappeenrantalaisia tanhuajia säikäyttänyt, vaan lähdimme jatkamaan matkaa humppaavalla bussilla kohti reenipaikkaa. Bussia odotellessa Vilma sai kuulla iloisen uutisen sillä hän oli päässyt opiskelemaan, sekä saisi laukkunsa tänään myös takaisin.
Reenipaikkanamme toimi kaunis suihkulähteitä siellä täällä oleva puisto, jossa koirat pääsivät juoksentelemaan vapaana. Omaa treenivuoroa saimme odotella tovin jos toisenkin, onneksi tytöt käyttivät ajan hyödyksi ja letittivät toisiansa valmiiksi. Pojat taas löivät vetoa kolmesta levasta kuka onnistuisi potkaisemaan pulua ensimmäisenä, valitettavasti pulut voittivat tämän kierroksen.
Kun reenit oli reenattu oli aika lähteä etsimään sapuskaa, sillä porukka alkoi olemaan nälässä laihan aamupalan takia. Päätimme etsiä ruokapaikkamme kaupungin "pääkadulta" joka herätti monien tyttöjen shoppailupedot esiin, valitettavasti aika oli tässä vaiheessa tiukoilla eikä pedot päässeet ihan valloilleen. Ruokapaikkoja oli joka lähtöön, mutta yllätys yllätys päätimme mennä tuttuun ja turvalliseen mäkkäriin, tilaamista hankaloitti lievästi sanottuna kielimuuri.
Odottelusta saatiin nauttia sydämmemme kyllyydestä lisää kun Vilma, Ville ja Merja suuntasivat kauhealla kiireellä tapaamaan pormestaria valtuustotalolle (jonne oikeastaan ei ollutkaan kiire) ja me muut jäimme orpoina uuden oppaan hoiviin odottelemaan bussia joka lähti meitä karkuun. Selvisimme kuitenkin hotellille hengissä ja lyhenevän aikataulun puitteissa valmistauduimme kulkuetta ja keikkaa varten. Luulimme koko ajan että olimme myöhässä mutta oikeastaan olimme paikan päällä ensimmäisinä ja odottelimme muita tunnin verran.
Loppujen lopuksi odotimme vesisateessa sateenvarjojen alla aivan eksyksissä kulkueen alkamista koska oppaamme sanoi meille että "nähdään myöhemmin" (ps. ei nähty). Jonkin muun ryhmän opas tuli kyselemään missä bussimme ja oppaamme ovat joihin vastasimme ettemme tiedä ja hän otti meidät hellään huomaansa (kertoen samalla että kulkue on peruttu) ja johdatti meidät turvaan Makedonialaisten bussiin. Ihastelimme heidän sulkahattujaan (tässä vaiheessa lopulta selvisi että keikkammekin oli peruttu sateen vuoksi). ja lauloimme yhdessä. Oppaamme löysivät meidän kanssa samaan bussiin, mutta Merja, Ville ja Vilma olivat vielä kadoksissa matkalla.
Hyvin pitkän odottelun jälkeen loputkin porukastamme löysivät perille ja suuntasimme etsimään itsellemme iltapalaa Lidlistä halpoja hintoja hurraten ja tunsimme olomme hetkellisesti miljonääreiksi. Hotellille päästyämme pidimme "pienen" palaverin jossa kävimme läpi seuraavan päivän ohjelman ja sitten suuntasimme unten maille. Terveisin,
Ville, Julia & Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti