Keskiviikko 27.6 kolmas reissupäivä

Kolmas matkapäivä valkeni toisilla tuskaisempana kuin muilla. Pönttö kutsui muutamia meistä ahkerammin kuin toisia. Onneksi precosat ja imodiumit löytyivät läheltä ja helpotusta vaivaan saatiin nopeasti. Aamupalalle selviytyjiä odotti taas uusi yllätys - ruokamäärä oli pienentynyt entisestään. Onneksi tähän oli osattu varautua jo edellisenä päivänä ja moni meistä jatkoi aamupalaansa hotellihuoneen sängyllä nautittuna.

Aamupalan jälkeen osa porukasta suuntasi päättäjäisten harjoituksiin yhteisellä bussilla, jonka määränpäätä ei tiedetty. Pitkän kaartelun ja kiertelyn jälkeen saavuimme ilmeisesti Bulgarian tanssiryhmän tanssikoululle. Meillä ei ollut tietoa minkälainen päättäjäisissä esitettävä yhteistanssi tulisi olemaan  ja kuvitelmissamme ajattelimme, että se on yhtä helppo kuin mukana tanssimalla opeteltu avajaistanssi. Nopeasti meille valkeni että olimme tulleet kunnon hiulaustreeneihin, jossa opettelimme meille täysin uutta itäeurooppalaista tanssia. Onneksi paikalle oli valikoitunut ryhmämme parhaat rytmitaiturit - no ei oikeasti - ja tanssin opettelu sujui kuin tanssi. :D Oli mukava päästä kokeilemaan uutta ja samalla huomata että sarjojen muokkaaminen uuteen rytmiin (kahdeksaan laskettavat viiteen laskettavaan musiikkiin) ei ollutkaan niin haastavaa. Tahdin ykkönen oli meillä ehkä eri paikassa kuin muilla, mutta emme antaneet sen häiritä. Kahden tunnin treenit muuttuivatkin pian neljän tunnin treeneiksi, mutta siihenhän olemme jo tanssitaipaleemme aikana tottuneet.



















Päättäjäistanssiin tarvittiin yksi soolopari ja demokratian vallitessa pariksi määräytyi Sonja ja Oskari. Toiset vetosivat erilaisiin tekosyihin, joku koki edustavanasa aina ja toiset taas nojautuivat huonommuuteensa. :D Tanssimme tanssin alusta loppuun useita kertoja ja aina kun joku saatiin toimimaan päätettiin se heti muuttaa ihan toisenlaiseksi. Monen tunnin harjoittelun jälkeen saimme tanssin vihdoin kasaan ja hauskaa oli kun viimeisen läpimenon jälkeen, kun kaikki olivat jo lähdössä, koreografi halusi vielä tanssittavan kerran hänen vuokseen: "one time for me".

Sillä välin kun toiset harjoittelivat odotettua kovemmin muu porukka odotteli hotellilla ja nautti vapaa-ajasta. Aamupalan jälkeen alkoi lounaan odotus ja sen jälkeen odotimme muita tulevaksi treeneistä. Odotteluaikana draamalta ei vältytty kun yksi huonekunta sai "perheriidan" aikaiseksi. Yhdessä pohdittiin kuka oli käynyt vieraissa ja kenen huoneessa. Meille tärkeän periaatteen "syyllinen on löydettävä" innoittamana salapoliisityö alkoi ja lopulta selvisi, että Paula oli salaa käynyt päiväunilla Julian vieressä. Onneksi kuitenkin kaikki selvisi, tilanne raukesi ja pystyimme mielenrauhassa jatkamaan odottelua.

Lounaalle kuljimme Romanian bussissa, jossa tunnelma oli katossaan. Takaisin tullessamme joku mainitsi, että Jyväskylän kasvatustieteen yhteishaun tulokset olivat tulleet ja monet eivät meinanneet pysyä housuissaan internet-yhteyttä odotellessa. Hotellille päästyämme kuului muihin huoneisiin riemun kiljahduksia ja saatoimme vain arvata minkä takia. Juoksimme huoneeseen ja siellä meitä odotti iloa hehkuva uusi Jyväskylän yliopiston opiskelija Paula.


Kun vihdoin olimme taas kaikki koossa, aloitimme valmistautumaan tämän päivän keikalle. Totuttuun tapaan 15 min matkaan kului useampi vartti, sillä kuskimme kiersi ympyrää ennen kuin keikkapaikka löytyi. Esiintyminen oli siis samalla kilpailu, mutta tarkoituksemme oli mennä vetämään hyvä keikka ja näyttämään mitä suomalainen kansantanssi on. Eiliset festareiden avajaiset peruuntuivat, joten tänään ennen kilpailua hoidimme vielä sen ennen keikkailua. Avajaiset eivät menneet ihan niin kuin edellisenä päivänä oli harjoiteltu: Suomen lippu ei saapunut oikeaan aikaan lavalle ja yhteistanssissa kaikkien järkytykseksi emme olleetkaan takarivissä  toisten suojassa yleisöltä.

Tänään tanssimme Violan kartsuja ja keikan jälkeen saimme kehuja muilta mailta ja yleisöltä, mikä tietysti tuntui meistä mukavalta. Näimme myös hiukan muiden maiden tansseja, kuten Kosovon näyttävän esityksen. Olisimme mielellämme jääneet seuraamaan myös muiden maiden esityksiä, mutta "tiukan" aikataulun takia riensimme syömään ja sitten yhteiseen tanssi-illanviettoon.

Mennessämme illanviettoon saimme ensikosketuksen Sofian suurimpaan ostoskeskukseen, jossa tulisimme viettämään koko torstai aamupäivän. Homma meinasi lähteä ihan käsistä ja tyttöjä hillitsikin vain kauppojen ovissa olevat rautakehikot. Pohdimme myös voisimmeko jäädä yöksi ostoskeskukseen odottamaan kauppojen avautumista. Ylhäältä kuuluva jumputus kuitenkin keskeytti haaveilumme ja suuntasimme kohti illanviettoa. Illanvietossa oli hieman erilainen tunnelma kuin etukäteen ajattelimme, kun vieressä istuvalle täytyi huutaa eikä omia ajatuksiaankaan kuullut musiikilta. Onneksi kuitenkin pääsimme myös tanssimaan muutamaa yhteistanssia, kuten kreikkalaisten perinteistä rivitanssia. Pitkän päivän jälkeen olimme jo aivan uuvuksissa joten suuntasimme hyvissä ajoin hotellille ja nukkumaan.

Terkuin Olga, Oskari ja Sanni