TouhuTorstai 28.6.2018

Taas yksi harmaa ja sateinen aamu alkoi hyvällä fiiliksellä, sillä tulossa oli kaikkien (tai ainakin tyttöjen) odottama shoppailupäivä. Aamupalalle mennessä koimme yllätyksen kun yhden kuivan höttöleivän lisäksi lautaselle oli ilmestynyt kuivaa kurkkua, tomaattia ja keitetty kananmuna. Monien vatsa jäi silti murisemaan ja jo tuttuun tapaan aamiaista jatkettiin omissa hotellihuoneissa. 

                
Ennen shoppailumaratoonin alkua pidimme pikaisen miittingin Olgan, Merjan ja Vilman huoneessa, jonne tarkoituksena oli myös tulla oppaamme Tytti ja Tipu. Kuitenkin vain toinen selviytyi perille kun toista verotti vielä edellisillan kemut ja tämän seurauksena vain Tipu sai meiltä toivomansa ranskanletit. Onneksi kuitenkin myös Tytti löysi tiensä ajoissa hotellille ja matka kohti Sofian isointa kauppakeskusta saattoi alkaa! 

              
Saavuttuamme paikalle, kauppojen verkkoaidat olivat jo poissa ja tyttöjen shoppailuintoa ei pidätellyt enää mikään. Vapaat vaatelaitumet odottivat ja tytöt kirmasivat kuin vapaat kevätvarsat uusille laitumille. Shoppailu kuitenkin alkoi huolestuttavan laimeasti, sillä nälkä kurni vatsassa shoppailuenergia oli hukassa. Suuntana siis Starbucks! Pienen tankkaustauon jälkeen homma eskaloitui ja rahaa paloi.  Ensimmäiselllä tapaamisella tytöt kokivat hauskan yllätyksen kun pojat astelivat paikalle uudet Royal Massive -paidat päällä. Koska nälkä ei vielä tässä vaiheessa vaivannut shoppailua jatkettiin vielä muutama tunti ja tytöt lähtivät metsästämään itselleen uutta tiimivaatetta. 

Kaikki lähtivät valloittamaan taas kauppakeskuksen uusia alueita ja pojat suuntasivat katseensa kohti pelihallia. Pojat voittivat huimat 1800 arcadelippua, joilla olivat ostaneet tietämättään kuosiin sopivat tyynyt. Toisin sanoen mukaan oli lähtenyt Mikki Hiiri tyyny sekä Frozen-tyyny. Kyllä se taitaa meidänkin pojista pehmoinen puoli löytyä :D

Ei mennyt kauaakaan kun tytöt saivat Merjalta hätäkutsun. Kaikki ryntäsivät vauhdilla samaan kauppaan tietämättä mitä oli tekeillä. Iloiseksi yllätykseksi saimme tietää, että Merja oli löytänyt meille hassun hauskat tiimihousut, joissa takamusta koristi Mikki Hiiren peppu. Siitä alkoi todellinen Mikki Hiiri kaaos. Kaikki tytöt änkesivät samoihin pukukoppeihin ja astelivat vuorotellen näytille ja tukkivat koko pukuhuonetilan. Muotinäytöstä oli seuraamassa paikallinen mies, jota meidän kaaos huvitti. Ilmeet olivat näkemisen arvoisia kun suomalaisia tyttöjä hiihteli ympäri ämpäri mikkipepuissaan. 
Koska pelko housujen riittämättömyydestä kaikille tytöille oli suuri, kävi Merja kyselemässä olisiko housuja lisää. Vastausta ei aluksi meinattu saada kun toinen myyjistä vain pololotteli ja matki Merjaa koppavasti. Onneksi kuitenkin toinen myyjistä osasi asiansa ja auttoi meitä. Kaikille löytyi housut eikä niitä tarvinnut lähteä metsästämään enää muualta. 

                

Kaiken sekoilun jälkeen oli meidän lempiaika päivästä eli ruoka-aika. Päätimme suunnata kohti ravintolakerrosta, mutta hyvää ruokapaikkaa ei heti löytynyt. Pojat olivat jo kuitenkin suunnistaneet ravintolaan ja Villen ohjeistuksella tytötkin löysivät perille. Onnellisuus kiilsi silmissä kun selasimme ruokalistaa. Vihdoinki saataisiin lämmintä ruokaa! Tarjoilijat kuskasivat pöytiin herkullisen näköisiä annoksia ja vesi vain herahti kielelle. Oli aika iskeä ruokaan kiinni. Kun massut olivat täynnä pastaa ja pitsaa oli aika tilata lasku. Se ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Tarjoilija ei ymmärtänyt suomalaista tapaa maksaa laskua: kaikki erikseen. Siitä vasta todellinen sekoilu alkoi. 

Jokainen joutui laskemaan oman annoksensa hinnan ruokalistasta, sillä kuitti oli bulgariaksi toisin sanoen meille hepreaa. Tarjoilijakin yritti epätoivoisesti hikihatussa laskea summia päässään, huonoin tuloksin. Kiitosta kuitenkin saatiin kun olimme laskeneet summat jo valmiiksi. "Thank you Darling".

Järkytykseksemme huomasimme, että kello olikin jo neljä ja meillä oli 45minuuttia aikaa olla hotellilla valmistautumassa keikkaan (huom! kenelläkään ei ollut lettejä päässä). Osalle jäi vaatteet kutsumaan kauppaan ja juoksimme kaupat läpi vielä 20 minuutissa. ”Ei myö siellä paljon shoppailla”, hupsista, kohta huomattiinkin, että kaikilla oli kädet täynnä ostoskasseja ja rahaa oli mennyt ”muutama” leva. Sitten olikin jo suuntana ensimmäinen Metromatka Bulgariassa. Onneksi matkasta selvittiin ja pääsimme turvallisesti hotellille vaikkakin matka kesti odotettua pidempään, sillä bulgarialaisilla ei ollut karjalainen tahti hallussa. 

Hotelille päästyämme aikaa lähtöön oli 40 minuuttia eikä edelleenkään kenelläkään ollut lettejä päässä. Kiire oli melkoinen ja lopputuloksena yhden ihmisen hiuksia letitti kaksi ihmistä kun letittäjälle aseteltiin samalla vyöllisiä. Keikkapaikalle saavuttaessa kaikilla oli letit päässä ja vyölliset paikoillaan. Jihuu! Pojilla kiirettä ei ollut vaan osa kerkesi ottaa myös hiukan lepiä. 

Keikkapaikkana toimi taas metrotunneli ja kun sisälle astuttiin vastassa olikin voimakas lehmänhenkäys maustettuna tupakalla. Taas etsittiin syyllistä, kuka ei pystynyt pitämään tupakanhimoa kurissa? Syyllistä ei meidän porukasta löytynyt, joten syyllisiksi oli todettava muiden maiden tanssijat. HYI! 
Keikka ohjelmistossa oli tänään tämän vuoden Sottiisi-tansseja sekä Sappu syvältä. Meininki oli niin hyvä, että kuvioiden paikat olivat vähän hukassa ja osa porukasta tanssi välillä ulkona lavalta. Ei se homma aina suju edes mestareilta... hupsis:D Se ei kuitenkaan yleisöä haitannut ja raikuvin aplodein meidät saateltiin ulos lavalta. 

Keikan jälkeen pääsimme laulun saattelemana antamaan lahjan korvaamattomalle agentti-Emilille. "It's a pay day!" Ilman häntä ei ikinä varmaan reissuun päästäisi. Kiitokset olivat molemmin puoleiset ja Emil kutsui meidät jo ensi vuonna takaisin Bulgariaan.

Tästä oli suuntana taas ruokailu, joka oli yhtä kylmä kuin muinakin päivinä ja jos muu ei maistunut niin lautasia koristi suuret vesimelonikimpaleet. 
Massut ei niin täynnä mutta silti hyvillä mielin palattiin takaisin hotelille ja oli vuorossa perinteinen ostosten esittely. Ennen tilaisuuden virallista alkua pojat saivat yllätyksen kun käytävässä seisoi omat tytöt uusissa tiimipöksyissä. Ja sitten oli muotinäytöksen aika! Rahaa oli mennyt ja kasseista löytyi "yllättäen" samanlaisia vaatteita yhdeltä sun toiselta. Onnellisuus oli huipussaan kun yhdessä päätettiin, että yksi shoppailupäivä ei mihinkään riitä ja lauantaina palattaisiin vielä ostoskeskuksen ihmeelliseen maailmaan. 

Virallisen osuuden jälkeen koitti hetki jota kaikki olivat odottaneet... paitsi osku. Nyt ne lähtee! Hullun kiilto silmissään pojat tärisivät malttamattomina kun Iida ja Merja tekivät alku valmistelut. Tämän jälkeen vessan ovi sulkeutui tytöiltä ja pojat lähtivät viemään Oskua tielle josta paluuta ei ollut. Tytöt kuuntelivat välillä huolestuneina ja välillä taas nauraen poikien touhua oven toisella puolella. "Siul on ihan väärä asento", "Anna ku mie näytän". Iida pääsi haastamaan ammattitaitoaan kun loppusilaus oli tehtävä KYNSISAKSILLA?!?! Lopputulos kuitenkin tyydytti kaikkia vaikka pojat olivat odottaneet jo saavansa kiillottaa Oskun kaljun. Sitä varten oli ihan kiillotusvaha mukana. 
Päivä päättyi onnellisesti, kassit täynnä vaatteita ja Oskun kikkurat leikattuina. Park Hotel Moskvan huoneista kuului vain tuhinaa.

Touhukkain terveisin Karkki ja Iida