10.12. Suuntana shoppailu

Aamulla heräsimme puoliyhdeksältä ja suuntasimme tuttuun tapaan heti aamupalalle. Hotkimme ruuat nopeasti mahoihimme ja lähdimme valmistautumaan rahojen tuhlaukseen eli shoppailuun. Samalla myös heitimme viimeiset tavarat matkalaukkuihin ja veimme ne matkatavarasäilytykseen. Mariaa odottaessa myöhästyimme ensimmäisestä bussistamme. Odotusaika oli niin pitkä että sillä aikaa Paula, Olga ja Merja ehtivät käydä lähikaupassa ostoksilla. Lopulta Maria saapui ja lähdimme kävelemään bussia kohti. Matkalla saimme kuulla että maksullisen bussin sijasta kohteeseen pääsee myös ilmaiseksi. Tottakai halusimme säästää kaikki dollarimme tuhlattavaksi outlet-kylään, joten lähdimme kohti uutta pysäkkiä. Matkalla sinne näimme keltaisen bussin ajavan ohitsemme ja tajusimme että olimme myöhästyneet jo toisesta bussista. Seuraavan bussin tuloon oli parikymmentä minuuttia joten menimme läheiseen kauppakeskukseen viilentymään ja ihailemaan kalliita swarovskeja.

Vihdoin pääsimme bussiin, vaikka emme meinanneet aluksi uskaltaa nousta kyytiin sillä bussi oli keltaisen sijasta valkoinen. Bussi vei meidät perille Guam Premier Outleteille, jossa shoppailupedot pääsivät irti. Ensimmäiseksi suurin osa suuntasi Tommy Hilfiger -kaupan ovelle ja siinä kohtaa hyvästelimme rahamme lopullisesti. Parkkipaikan toiselta puolelta löytyvä Forever 21 oli toinen suosikkikauppa. Rahaa paloi, lompakot täyttyivät kuiteista ja kädet ostoskasseista kun kirmasimme kaupasta toiseen.

Muutaman tunnin shoppailun jälkeen nälkä alkoi jo kurnimaan ja suuntasimme yhdessä food courtiin. Birgitta ja Vilma olivat lähteneet jo ennen muita ruokaosaston vessoille ja sieltä palatessaan Birgitta kertoi meille järkyttävän uutisen. Vessa oli niellyt hänen vahvuuksilla varustetut Guessin aurinkolasinsa putkistojen uumeniin. Ruoka-aukiolta jokainen löysi mieleistään syömistä. Huvitusta aiheuttivat päänkokoiset limut (jotka olivat ”keskikokoisia”) ja onnenkeksit, joista saatiin mitä osuvimpia neuvoja ja toteamuksia. Mahat täynnä suuntasimme takaisin shoppailun pyörteisiin.

Viimeiset pari tuntia kuluivat kuin hujauksessa, mutta jalat rupesivat huutamaan jo hoosiannaa tarmokkaan kaupoissa kiertelyn jäljiltä. Tosin poikien näkökulmasta viimeiset pari tuntia olivat maailman hitaimmat. Miehet päättivät viihdyttää itseään erilaisilla aktiviteeteilla kuten hierontatuoleilla kauppakeskuksen käytävällä ja VR(eli virtuaali realiteetti) -lasipisteellä, josta Ossi ja Ville saivat päät ihanasti kipeäksi. Tyttöjen iloksi pojat myös päättivät viihdyttää meitä kokeilemalla mitä erikoisempia asukokonaisuuksia. Totesimme, että olimme saaneet shoppailtua tarpeeksi ja lähdimme bussilla takaisin kohti uutta hotelliamme.

Siellä meillä kuitekin odotti jännittäviä hetkiä, kun hotelliin kirjautumisen yhteydessä esiintyi hieman ongelmia. Varausta ei tuntunut löytyvän ja respan työntekijät olivat yhtä pihalla kuin itse olimme. Parin tunnin odottelun ja selvittelyn jälkeen saimme kaikki kuitenkin huoneet vaikkakin vähän eri puolilta hotellia. Olimme varanneet pöydän läheisestä Hard Rock Cafe -ravintolasta, joten kirmasimme huoneisiin valmistautumaan. Hieman kiirehän siinä tuli, mutta hyvin lopulta kerkesimme.

Vesi herahti jo kielelle, kun odotimme ruokalistojen saapumista, sillä ensimmäiset versiot olivat jonkinlaisen kommunikaatiokatkoksen vuoksi venäjänkielisiä. Kaikki annokset näyttivät herkullisilta, mikä teki tietysti valinnasta vaikeaa. Saimme kuitenkin jokainen valittua itselle mieleisen aterian. Hotkaistuamme herkulliset ruokamme kohotimme maljan onnistuneelle reissulle ja muistelimme, että jokainen marjanpoiminta kerta sekä tori lauantain oli sen arvoista. Olo oli niin onnellinen ja epätodellinen. Vähän oli myös haikeaa, kun tiesi että seuraavana päivänä olisi aika jättää paratiisisaari taakse.

Mahat pyöreinä kömmimme hotellille ja pakkailimme hieman seuraava päivää varten tavaroita. Olimme selkeästi tottuneet liian hyvään, sillä ärräpäitä lenteli, kun tuskailimme uuden hotellimme säälittävän wifi-yhteyden kanssa. Pian pääsimme onneksi kömpimään sänkyihin ja tyytyväinen tuhina täytti Guam Plaza hotellin.

Tiimityönä tehdyn tarinan teille tarjoilee Vilma, Karkki, Sanni, Paula, Rasmus, Birgitta ja Osku