Kun olimme saaneet ihailla polkuveneitä ja uida meressä, siirryimme altaiden ääreen. Siellä pojat pääsivät kiusaamaan tyttöjä ja loppujen lopuksi kaikki tytöt olivat käyneet altaan pohjalla. Iidan ja Karkin vesipainin seurauksena pääsimme suorittamaan suurta operaatiota, kun Iidan bikinien yläosa lähti auki ja kaikki juoksimme muuriksi hänen ympärilleen. Muut ihmiset tuijottivat meitä ihmeissään kun me nauroimme tapahtuneelle, mutta kukaan ei onneksi tullut kysymään syytä.
Auringon oton ja uimisen jälkeen saimme ruokaa, mutta kuten muinakin päivinä, meidän olisi pitänyt mennä syömään omiin huoneisiin. Hotellissa on sääntö, ettei yleisissä tiloissa saa syödä muualta ostettua ruokaa. Me emme kuitenkaan ahtaisiin huoneisiin halunneet ahtautua, joten söimme jo tutuksi tulleen yläaulan hissien luona. Ruokana oli subway leivän tapaisia leipiä ja oikein hyvää salaattia, jota olisi voinut olla meille enemmän. Saimme ruuasta tarpeeksi energiaa ja ehdimme nopeasti käydä shoppailemassa läheisessä ABC Storessa ja suurin osa tytöistä osti samanlaiset Guam paidat. Säästelimme onneksi rahojamme parempia kauppoja varten ja kiirehdimme äkkiä huoneisiimme laittautumaan viimeistä keikkaa varten.
Ennen keikkaa päätimme lähteä rannalle ottamaan kuvia kansallispuvut päällä. Merja oli aikaisemmin päivällä tiedustellut meille sopivan kohdan kuvien ottoa varten. Jouduimme kiertämään rannalle hieman kauempaa, koska emme halunneet hiekoittaa kansallispukujamme kävelemällä rannalla. Matka osoittautui erittäin hikiseksi ja onnistuimme jopa ”eksymään” matkalla kahdesti. Rannalle päästyämme ja hiet pyyhittyämme aloimme valmistautumaan pitkään silmien siristelyyn ja kuvien ottoon. ”Noniin silmät kiinni! Rentouta kasvot, valmiina, kolme kaksi yksi nnyt”. Kun kuvat oli otettu, lähdimme kävelemään takaisin hotellille, jotta kerättäisiin bussiin. (Ei muuten kävelty teitä pitkin, vaan jokainen tallusti rantaviivaa pitkin.)
Bussimatka kohti viimeistä keikkaa sujui hauskoissa merkeissä, kun pojat salakuvasivat nukkuvia tyttöjä (nukkumisasennot ja ilmeet oli pakko ikuistaa). Auringonotto ja uiminen oli väsyttävää puuhaa, joten pienet unet ennen keikkaa oli tarpeen. Saavuttuamme keikkapaikalle saimme kuulla yllättävän uutisen että pitäisi viimeisen kerran piti tanssia aloitus ja lopetustanssit (tanssiliikkeet ja musiikki eivät olleet helpoimmasta päästä). Suurempi yllätys oli kuitekin, kun oppaamme Kyana antoi meille lahjat (tytöille kukat ja pojille pinssit). Vilmalla riitti paniikkia, koska hän oli unohtanut fereesin hotellille, joten Mariamme lähti viemään häntä autolla sinne (ruuhka yllätti) ja saapuminen takaisin keikkapaikalle oli puoli tuntia ennen aloitusta.
Keikkamme meni hyvin ja yleisö tykkäsi todella paljon. Koska päivä oli festarin viimeinen, alkoi järjetön kuvien ottaminen muiden ryhmien ja yksittäisten ihmisten kanssa. Aikaa kului todella paljon (tuntui että melkein tunti hymyiltiin koska poskipäät olivat sen jälkeen kipeinä). Suloisin hetki koettiin, kun Karkki sai meksikolaiselta pojalta lahjaksi hatun kera suukon poskelle.
Hyvillä mielin pääsimme syömään ruokaa, mutta pettymykseksi saimme vain pelkkää riisiä, koska ruoka loppui kesken. Meille kuitenkin tilattiin lisää ruokaa ja saimme nauttia herkullisista meloneista sekä juustoista.
Mahat täysinä siirryimme bussille joka vei meidät hotellille. Odotimme innolla tulevaa illanviettoa, jossa saisimme tutustua lisään muiden maiden tanssijoihin. Odotuksemme olivat korkealla mutta päädyimme pieneen paikkaan jossa yhdistyivät Lappeenrannan Giggling Marlin ja Toteemi :D Emme kuitenkaan pelästyneet kuoliaaksi paikasta, vaan tanssimme ja juttelimme uusien ystäviemme kanssa. Olimme kuitenkin niin väsyneitä rankan päivän vuoksi, ja siksi lähdimme hyvissä ajoin pois mäkkärin kautta hotellille nukkumaan.
Tapahtumarikkaan päivän teille kirjasivat Julia ja Rasmus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti