Tiistaiaamu alkoi haikeissa tunnelmissa. Nyt oli todellakin viimeiset hetkemme täällä ihanuudessa ja lämmössä. Heräsimme reippaina, ja menimme uuden hotellimme aamupalalle. Se oli loistava ja kaiken näköistä sorttia oli tarjolla. Mahat täysinä siirryimme rannalle, jossa saimme vielä hetken aikaa nautiskella auringosta kunnes ihan meidän viereemme linnottautui iso joukko korealaisia, jotka alkoivat pelaamaan lentopalloa. Suomalaisina meidän personal space ylitettiin, emmekä olleet erityisen ihastuneita tilanteeseen. Tyttöjen maatessa auringon alla, Ossi kävi ostamassa snorkkelin, mutta rahat eivät olleet riittäneet. Snorkkeli saatiin kuitenkin ostettua, sillä omien sanojensa mukaan Ossi oli avannut salaisen englanninkielen arkkunsa ja pummannut kassajonossa takana olevalta japanilaiselta puuttuvan dollarin. Myös tytöt pääsivät nauttimaan tästä hankinnasta. Meressä nähtiin paljon hienoja ja värikkäitä kaloja. Hauskaa oli ajatella, että olimme uineet niiden kanssa koko viikon. Leikki loppui kuitenkin hiukan kesken, kun jouduimme poistumaan rannalta ja kirjaamaan itsemme ulos hotellilta. Nopean suihkussa käynnin jälkeen lähdimme tekemään viime hetken ostokset, ja osa kävi täyttämässä mahan vielä mäkkärin ruuilla. Ostoshetken jälkeen oppaamme Maria hyvästeli meidät ja antoi tuliaisiksi uudet simpukkakaulakorut, joita meillä oli nyt kaksin kappalein.
Nyt oli aika hyvästellä Guam lopullisesti, kun lähdimme bussilla kohti lentokenttää. Matka kentälle oli lyhyempi, tai ainakin tuntui paljon lyhyemmältä, kuin tullessa. Saapuessamme kentälle oli vastassa taas yllätys, kun huomasimme, että lentomme on yli kaksi tuntia myöhässä. Onneksi tämä ei ollut maailmanloppu, koska Tokiossa meillä oli runsaasti aikaa tuhlattavana. Tsekkasimme laukkumme koneeseen ja saimme henkilökunnalta myöhästymisen takia kupongit, joilla saimme ruokaa tai juomaa 15 dollarin edestä ilmaiseksi. Sehän ei meitä haitannut ollenkaan, vaan turvatarkastuksen jälkeen katsoimme jo ruokapaikat valmiiksi. Turvatarkastus oli perinteisesti jenkkiläinen ja laukkujen ja nesteiden lisäksi hihnalle laitettiin myös kengät. Kaikki pääsivät kuitenkin ongelmitta läpi vaikka kriminaalimme Paula yritti salakuljettaa aurinkorasvan mukanaan. Siirryimme yhtenä laumana portille, sillä olemmehan "laamaelläimiä".
Lento Tokioon lähtikin hieman aikaisemmin, koska kone oli saatu valmiiksi etuajassa. Lento sujui mukavasti elokuvia katsellen, mitä nyt elokuvia piti hieman tulkita, koska englanninkielisiä tekstityksiä ei löytynyt kuin muutamasta leffasta. Häslinkiä lennon aikana aiheutti myös Japanin tullilaput, joita pohdimme lentoemojen kanssa, että tarvitseeko meidän niitä täyttää vai ei. Loppujen lopuksi päädyimme täyttämään lappuset ja lentoemot olivat tyytyväisiä. Aiheutimme myös lennon aikana yleistä paheksuntaa, sillä kuulemma häiritsimme paikallisten nukkumisrauhaa kello kahdeksalta illalla... Kentälle päästyämme meille selvisi, että meidän todellakin täytyy siirtyä pois kansainväliseltä puolelta, sillä kenttä meni yöksi kiinni. Japanin puolelle ei lihaa saanut tuoda, joten leiriydyimme retkikunnaksi ympyrään tullin etupuolelle syömään Guamilta ostettuja pitsoja.
Välipalahetken jälkeen siirryimme Japanin maaperälle ja aloimme metsästää paikkaa, jossa voisimme viettää seuraavat 13 tuntia. Muut jäivät odottelemaan ulko-ovien viereisille penkkialueille, kun Emma ja Merja lähtivät selvittämään kapselihotellin tilannetta ja muutenkin paikkaa missä voisimme yömme viettää. Kapselihotelli oli täynnä, jolloin meille valkeni totuus, että vietämme yön kyseisillä penkeillä, missä jo olimme. Ennen nukkumaankäymistä yritimme käydä ostamassa juotavaa, mutta ainoastaan Visa debit -kortit ja paikallinen raha kävivät, sillä olimmehan poistuneet kansainväliseltä alueelta. Pienen säädön jälkeen pääsimme kuitenkin käymään yöpuulle. Jokainen veti peitoksi sitä mitä käsimatkatavaroissa sattui olemaan. Osa porukasta oli älynnyt ottaa huiveja mukaan, jotka kävivät oikein hyvin peitosta.
Penkeillä nukutun yön jälkeen heräsimme ja lähdimme siirtymään kohti kansainvälistä aluetta. Emme kuitenkaan päässeet sinne, sillä passintarkastus aukesi vasta muutaman tunnin päästä. Jäimme siis etsimään ruokapaikkaa. Aamupalapaikoiksi valikoitui tuttuakin tutummat Mäkkäri ja Starbucks. Vilma ja Osku olivat kuitenkin rohkeita, ja päättivät kokeilla paikallista sushia.
Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti turva- ja passintarkastusta, sillä jono vaikutti pitkältä. Tässä kohtaa meille selvisi, että turva- ja passintarkastus olivatkin jo auki, toisin kuin infopisteellä oli meille kerrottu. Kaikki pääsimme turvallisesti takaisin kansainväliselle puolelle ja aloimme suunnata kohti porttia. Aikaa meillä tässä vaiheessa oli rapiat kolme tuntia ennen kuin kone lähtee, joten jokainen viihdytti itseään haluamallaan tavalla toiset shoppaillen toiset nukkuen.
Vihdoin koitti kauan odotettu lento koto SUOMEEN! Lentokoneenamme toimi jo tutuksi tullut JAL, koneessa Karkille ja Iidalle kävi hyvä tuuri, kun he pääsivät istumapaikoille, jossa oli rutkasti jalkatilaa ja taaksekkaan ei ilmestynyt kavereita. Samaan aikaan muutama rivi taaksepäin ryhmämme pitkäjalkaiset Ville ja Vilma taistelevat miten päin tuolissa istua kun jalkatila oli erittäin rajallinen. Lento meni pitkälti kaikilta nukkuessa, syödessä ja elokuvia katsellessa. Ruokailussa positiivista oli, että saimme valita ruoan kuvan perusteella mitä halusimme syödä, tämä helpotti sitä kun meistä ei ainakaan toistaiseksi kukaan japania puhu.
Kappas kehveliä lento mennä hujahti ja olemmekin jo takaisin Suomessa. Ennen kun pääsimme virallisesti Suomen maankamaralle, jouduimme vielä menemään viimeisen passitarkastuksen läpi. Passitarkastusautomaatti heittäytyi taas hankalaksi ja osa joutui menemään passintarkastajan luokse. Ossi joutui heti kokemaan ahdistuksen hetkiä, kun tarkastaja olikin tuttu kotikonnuilta ja alkoi heti kyselemään. Lentokoneesta ulos astuttua saimme tuntea ihanan raittiin ilman kulkeutuvan sieraimiimme ja avaavan tukkoiset nenät. Heti saapuvien aulaan päästyämme osa ryntäsi vessaan ja ai että, olikin mukava käydä suomalaisessa vessassa, kun ovet avautuivat ulospäin, tiesi miten ovi lukitaan ja jopa osasi lukita oven! Myös se, että vesipullon sai täyttää hanasta tuntui luksukselta!
Hyvästeltiin meijän Helsingin ulkkarit Vilma ja Birgitta ja päästiin vihdoin lähtemään kohti kotia! Ennen Lappeenrantaa pysähdymme vielä Haminassa saattamassa sotilaspoikamme Oskarin takaisin kasarmille. Loppujengi matkustaa vielä lähtöpisteeseen, jossa meitä ainakin toivottavasti odottaa vanhemmat! Matkustusta takana 38 tuntia ja nyt myö painetaan päät tyynyihin.
Terkuin, Olga, Ossi, Emma, Ansku, Sonja, Ville ja Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti