Varttia vaille yksi yöllä tapasimme tutulla Lidlin parkkiksella. Tällä kertaa pojat onnistuivat pakkaamaan peräkärryn ekalla yrityksellä aikaisemmista virheistä oppineena. Eli Villen ja Ossin analyysilla "Ossin insinööritaitojen ja Villen logistiikka-alan kokemuksella pakkaaminen sujui silmänräpäyksessä". Matka Helsinkiin meni nukkuessa mitä ihmeellisimmissä asennoissa ja reissun nukkumiskuvakollaasi saatiin alulle.
Kentälle päästyämme aloitimme kilojen tasauksen, joka onnistui aika kivuttomasti, eikä ylikiloja edes tullut. Lentokonematka meni hyvin, vaikka turbulenssi tärisyttikin konetta mukavasti.
Lissaboniin saavuttuamme tunsimme itsemme julkkiksiksi, kun ihmiset tuijottivat meitä ihmeissään. Todellisuudessa tuijottelut taisivat johtua seepra-paidoistamme ja ryhmässä liikkumisesta. Jätimme lentolaukut kentälle säilytykseen ja lähdimme suuntaamaan kohti akvaariota. Tytöt luottivat sokeasti poikien suuntavaistoon ja seurasivat ankkalaumana kohti oikeaa metroa. Nälän yllättäessä olikin vuorossa -yllätys, yllätys- mäkkärin etsintä. Se ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen ja luottamuksemme älylaitteisiin horjui. Mäkkäri lopulta löytyi ja saimme mahamme täytettyä.
Saavuttuamme akvaarion edustalle kauhistuimme kilometrin mittaista jonoa, mutta onneksi Merja löysi toisen jonon, joka osoittautui liikkuvan nopeasti. Akvaariossa oli tungosta ja ensin meitä pelotti, näemmekö mitään ihmismassojen takaa. Niin vain akvaario veti kaikki ihmiset sisään ja aina meille löytyi jokin kolo ihasteluun. Etsimme jännityksellä, onko Kirjavien kertoma jätti sunfish, aka. möhkökala vielä elossa, mutta pettymyksemme huomasimme, ettei ollut enää. Onneksi pienempiä möhkökaloja löytyi. Yksi odotettu näkemisenkohde löytyi hetken päästä, kun löysimme pingviinejä. Kuten jo aikaisemminkin matkapostauksissa on tullut ilmi, Iida ei näin lievästi sanottuna pidä linnuista, joten turvamiehet Rasmus ja Ville saattoivat Iidan lintuhuoneen läpi, ja näin siitäkin selvittiin.
Saavuimme akvaarion trooppiselle alueelle, jossa muistelimme muistelimme Guamin trooppista ilmastoa, sekä koetimme bongailla Guamilla snorklatessamme nähtyjä kaloja. Siinä ihastellessamme katseemme osuivat Olgaan ja Ossiin, jotka seisoivat käsikädessä. Ensi ajatuksemme oli, että heistä otetaan taas jotain edustavia parisuhdekuvia. Yht´äkkiä Ossi vetäisi kassistaan Rasmuksen avustuksella ruusupuskan ja sormusrasian ja polvistui Olgan eteen. Me muut tytöt aloimme pillittää vuolaasti ja Olgan vastatessa myöntävästi koko trooppisen alueen vierailijat ratkesivat railakkaisiin aploodeihin ja ilon kiljahduksiin. Taidokkaasti Iida ja Sonja missasivat koko tapahtuman, sillä tuttuun tapaan kiirehtivät jo kaukana edellä. Tästä huolimatta meillä Kimuranttiperheessä on nyt myös ensimmäinen kihlapari! Onnea ihanat O&O! <3 Loppu akvaariokierros meni fiilistellessä ja ihaillessa.
Shoppailun jälkeen kaikki olivat niin kuolleita, että pääsimme lähtemään ostoskeskuksesta jopa suunniteltua aikaisemmin kohti lentokenttää. Lentokentälle päästyämme pääsimme vihdoin Starbucksiin perinteisille herkuille ja tapasimme ohimennen Bulgarialaisen tanssiryhmän, joka oli tulossa samalla lennolla kanssamme Azoreille.
Azoreille saavuttuamme meitä odotti valokuvaajat ja saimme oppailtamme hortensiakukat, joita kuulemma kasvaa täällä paljon. Pienen bussimatkan jälkeen pääsimme majoituskoulullemme, joka on lukio. Tuttuun tapaan pääsimme odotamaan jotain. Tämä odotus tuntui tavallista raskaammalta, sillä kello oli 01.00, eli Suomen aikaa 04.00. Tämän lisäksi meitä ilahdutti Bulgarialaisten säkkipillin soitto ja yhteistanssi, johon meitäkin vedettiin mukaan. Vihdoin päästyämme sisälle kouluun, saimme järjestettyä majoitusluokkamme yllättävän nopeasti valmiiksi ja pääsimme nukkumaan paikallista aikaa 02.45. Olimmekin täysin valmiita nukkumaan, koska matkustusta oli takana 27h.
Tämän päivän tarinat kiittää ja kuittaa Sonja, Paula ja Olga!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti