Massut täyteen tiistai 13.8

Aamulla heräsimme kauniiseen auringon paisteeseen ja suuntasimme jälleen kohti aamupalan rientoja. Sitten massut täynnä sämpylää tanssinelikko lähti jälleen finaalitreeneihin ja loput palasivat sänkyihinsä lepäämään. Tyttöjen huoneesta kuului tuskaisia huutoja, kun edellisenä päivänä palaneet ihot alkoivat kipuilemaan itse kullakin. Taas jälleen after sunia lotrattiin ihoille useita litroja. Palamisrajojen esittelemisen ja rasvailun jälkeen huoneessa alkoivat meikkisudit viuhumaan ja harjat heilumaan, kun tytöt pistivät hösseliksi. Pian kaikki napottivat huoneessa meikit ja hiukset valmiina edustusvaatteet päällä ja huomasimme, että lähtöön oli vielä puolitoista tuntia aikaa! Pessimisseinä aloimme kuitenkin epäillä kykyjämme olla näinkin ajoissa, mutta onneksemme kaikki meni kuin elokuvissa ja ehdittiin vielä ottaa pienet levot ennen päivän rientoja.

11.50 starttasimme jalkamme ja lähdimme kävelemään kohti pormestarin ruokailua. Pitkän alamäen ja monien mutkien jälkeen pääsimme paikanpäälle, johon osa porukasta oli mennyt jo aikaisemmin pönötys hommiin. Hikisen puolituntisen odottelun jälkeen oli vihdoin aika siirtyä ruokailusaliin, jossa heti sisään tultua näkyi monen monta pöytää täynnä ruokaa ja herkkuja. Hyvä ruoka oli ensimmäisenä kaikilla mielessä ja vihdoin siirryimme pöytiin, josta lähdimme heti jonotus hommiin. Ruokaa oli joka lähtöön salaateista lihaan, kanaan ja hyvään viiniin. Kaikki latasivat lautasensa täpötäyteen ja siirtyivät ruuan makuun.

Monet näkivät pöydässä hyvännäköistä suklaakakkua, mutta jälkkäripöytään suunnatessamme muut maat olivat rohmunneet kaiken herkkukakun. Mahojen ollessa täynnä aloimme äänestämään Kiki-bändin jatkosta ja yksimielisellä äänestyksellä Kikin on tehtävä comeback musiikillisena johtajanaan bändimme viulisti Olli. Samalla ihmettelimme muiden maiden ruokakulttuuria, kun lautaset lapataan täyteen ruokaa ja jätetään paljon syömättä. Ekologisina suomalaisina pöyristyneinä mietimme, kuinka monta Afrikan lasta noiltakin lautasilta vielä söisi. Pitkän ruokailuhetken jälkeen siirryimme vieressä olevaan museoituun kirkkoon. Koska olemme tottuneet olemaan aina ajoissa, ajattelimme pitää ensimmäisen Olgan ja Ossin hääkirkkoharjoituksen kaikkine seremonioineen jo hyvissä ajoin ennen hääpäivää. Kauniin häämarssin soidessa ja Suomen lipun liehuessa herätimme muussa festarikansassa vähän ihmetystä ja hilpeyttä harjoituksillamme.

Koululle pääsessämme aloimme valmistautua päivän ekaan keikkaan vanhainkotiin, jotka ovatkin meille tuttuja keikkapaikkoja. Siellä vedimme pienen pienellä puulavalla Pertsat sekä Siirtolaiset ja encorena vielä Kalenakatrillin. Lava jytisi ja jymisi siihen malliin, että ajattelimme meille käyvän kuten Turkissa, kun lava meni suomalaisen hyvän meiningin takia rikki. Lava kesti, mutta tuntui kuin vanhainkodin ilmasto ei olisi kestänyt, sillä ilman lämpötila oli keikkamme jälkeen varmaan 40 astetta tai siltä se ainakin tuntui. Jopa ryhmämme vähiten hikoilevien naamat olivat kuin vesiputoukset.

Erittäin hikisen keikan jälkeen meille tarjottiin vanhainkodin bäkkärillä pientä snäcksiä, mutta kaikki olivat edelleen niin kylläisiä pormestarin ruokailusta, että jäi kyllä snäcksit syömättä. Tämänjälkeen siirryimme takaisin koululle saunaisilla pikkubusseilla. Koululle päästyä kaikki suuntasivat pienoiselle levolle suihkun jälkeen. Pienien päikkäreiden jälkeen osa lähti käymään kaupassa täyttämässä kiellettyjä herkkuvarastojaan. Osa tuli takaisin yläportin kautta, jossa valvontamies oli höllillä päällä ja päästi helpolla meidät läpi sipsipusseinemme ja mehuinemme. Olga ja Merja taas jäivät alaportilla tullin haaviin ja joutuivat tiukkaan herkkuratsiaan. Pitkän ja tiukan väittelyn ja isoherra C:lle soiton jälkeen he pääsivät kuitenkin onnellisina läpi kaikkine herkkuineen. Pian kuitenkin käsky kävi, ja eikun helteeseen treenaamaan illan keikkoja. Puolituntisen treenaamisen jälkeen vetäsimme jälleen Pyhis Johanneksen päälle ja puettiin myös oppaamme meidän omiin ferreihimme.

 Hikiset villapuvut päällä lähdimme kävelemään kohti auringon laskua ja kulkueen lähtöpaikkaa. Lähtöpaikalla pikainen kuva auringon laskun kanssa ennen kuin se ehti laskea kokonaan. Sitten pieni äänen avaus ja eikun kävelemään, hymyilemään ja laulamaan. Kulkue lähtee ja kävellään 13m ja pysähdytään... MITÄH!? Hetken mietittyämme totesimme, että jokainen ryhmä tanssii 3 minuuttia keskellä kulkuetta olevalla esiintymispaikalla ja sitten taas liikutaan. Muutaman pysähdyksen jälkeen oli meidän vuoromme ja Saimaanranta sekä pilkottu Avokatrilli soimaan. Keikka heitettiin suhteellisen jyrkässä mäen kohdassa ja kivisellä alustalla, joka tuotti hieman vaikeuksia, mutta 3 minuttiahan tanssii vaikka pää alaspäin.

 Yleisön määrä oli valtava ja joka puolelta kuului paljon kannustushuutoja ja aploodeja!  Tämän jälkeen 200m jälkeen uusi rykäys ja Kalenakatrilli ilmoille. Tämä olikin meidän ihka eka kulkue bändin kanssa ja ai että, livemusiikin tahtiin oli ihana laulaa ja tanssia! Kulkueen jälkeen räpsittiin vielä perinteiset kuvat miljoonilla eri ilmeillä ja asennoilla.

Matkalla koululle pojat pitivät tytöille pienen perehdytyksen armeijaan, kun tytöt marssivat ylämäkeä ylös poikien huutaessa tahtia. Kaduilla raikuivat napakat "VASEEN VASEEN VASEEN" huudot.

Illan kruunasi ehdottomasti koulun baarissa nautitut drinkit sekä hampurilaiset ja toastit. Suihkun raikkaina pääsimme taas kiipeämään kerrossänkyihimme ja käymään paljon odotetuille yöunille.

Tämän päivän teille runoili Ansku ja Rasmus :)