12.8 Meri, meri on tullut takaisin!

Oman night partyn jälkeinen aamu alkoi väsähtäneissä tunnelmissa. Yhteistanhuujat sekä Merja ja Emma heräsivät hieman muita aiemmin, jotta ehtivät omiin puuhiinsa. Yhteistanssin harjoitukset alkoivat odottelulla, sillä osa tanssijoista istui edelleen aamupalalla harjoitusten alkaessa pitkästä aamupalajonosta johtuen. Harjoituksissa koettiin hämmennyksen hetkiä, sillä kiestingin askel osoittautui yllättävän haasteelliseksi muille ryhmille.

Samaan aikaan ohjaajien palaveri osoittautui palaverin sijasta 1.5h kestäväksi luennoksi, joka pidettiin yhtä aikaa englanniksi, espanjaksi, portugaliksi ja ranskaksi. Hetkellisistä ymmärrysvaikeuksista huolimatta viikon aikataulu hieman selkeytyi. Sipsien ja karkkien kieltolaki herätti kummastusta myös muissa ryhmissä, mutta Merjan ansioista lakia höllennettiin (ehkä, hieman oli epäselvä vastaus kysymykseen).

Muut meistä jatkoi aamupalalta selvittyään suoraan aamu-unille, johon myös aiemmin heränneet liittyivät omista toimistaan. Myös bändi vietti aamupäivän leväten ja yrittäen palautua matkapäivän rasituksesta.

Heräsimme lounaalle ja ruokailun jälkeen ohjelmassa oli Kimurantin oma info bändin kanssa. Ulkoinfon aikana pelkoa ja mielenkiintoa herätti paikallinen pulupopulaatio, sekä nurmikolla vilistävät sisiliskot. Siitä jatkoimme treeneihin. Treenasimme koulun pihalla olevalla tekonurmihiekkakentällä. Maa oli niin kuuma, ettei meidän supikkaat estäneet jalkapohjien palamista. Koska bändi oli vihdoin paikalla, Merja päättikin järjestää meille odotettua pidemmät treenit. Hiki pukkasi ja vettä kului.

Palkintona treeneistä pääsimme uimaan paikalliselle rannalle, johon käveltiin. Pööpöilimme aalloissa innoissamme, sillä viilennys oli tarpeen. Muumien kanssa kasvaneena huusimme innoissamme "meri, meri on tullut takaisin!" Pojat olivat kuskanneet snorkkelit mukaan, mutta niistä ei paljon ollut iloa, sillä vesi oli paljon sameampaa kuin Guamilla. Olisimme viihtyneet rannalla pidempäänkin, mutta piti lähteä valmistautumaan illan keikkaan.

Uimareissulta tultaessa huomattiinkin, että kalpea suomalainen oli muuttunut väriltään paikalliseksi ravuksi. Punasia raitoja ja rajoja oli siellä täällä yhdellä sun toisella. Ainoat palamiselta selvinneet vaikuttivat olevan Birre ja Karkki. Pikasuihkun jälkeen vuorossa oli hiusten laitto ja meikkaaminen. Puolivalmiit tytöt suuntasivat päivälliselle, kun taas pojilla ei ollut kiire mihinkään. Ruualla oppaamme tuli kertomaan, että lähtö keikalle oli huomattavasti luultua aiemmin, ja että kaikki myytävät tuotteet pitäisi olla mukana. Pikapikaa meikit ja hiukset loppuun, ja eikun menoksi!

Kiiruhdimme keikkapaikalle ja laitoimme myyntikojun pystyyn. Tuntia ennen keikkaa opas halusi meidät odottamaan, mutta sanoimme ei, jotta voisimme pitää myyntikojua vielä auki. Saimme lopulta luvan jäädä vielä myymään tavaroita. Salmiakki herätti ihmisten kiinnostuksen, ja sitä jouduttiinkin vielä hakemaan lisää myyntiin.

Keikkaa odotellessa hämmästelimme muiden pukuja. Ihmetystä aiheutti meksikolaisten suuret pääkappaleet ja niiden kuljetus lentokoneessa. Myös muilla mailla oli hienoja ja erikoisia pukuja. Lopulta oli meidän vuoro mennä keikalle. Ennen Kalenakatrillin alkua vuorossa oli Maamme-laulu. Pieni jännitysmomentti oli havaittavissa, sillä emme tienneet monta säkeistöä nauhalta tulee. Keikka itsessään meni todella hyvin, ja oli hauskaa olla bändin, eli Azoreiden A-ryhmän, kanssa lavalla. Keikalta menimme takaisin myymään tuotteitamme ja kauppa kioskissa kävi hyvin.

Vähän puolen yön jälkeen laitettiin koju kasaan ja siirryime koululle kauhistelemaan ja parantelemaan auringonpolttamia. Pukujen riisuminen paljasti entistä pahemmat polttamajäljet selästä ja käsivarsista. Palaneet posket ja nenät alkoivat paljastumaan yksi kerrallaan, kun tytöt pääsivät suihkuun. Suihkussa koettiin tuskan hetkiä, kun kovalla paineella tuleva suihku osui palaneeseen ihoon. Osa porukasta jaksoi osallistua vielä Kroatian ja Thaimaan juhliin, mutta yksi kerrallaan kaikki siirtyivät untenmaille.

After sun -voiteen täyteisin terveisin
Paula ja Emma