Aamupala oli jälleen samaa vanhaa tillilihaa, eli sämpylää ja muroja. Aamu alkoi kiireellä, sillä edustusiskujoukolla oli vain 15 minuuttia aikaa laittaa kansallispuvut päälle ja olla lähtövalmiina aulassa. Oppaan saapuessa huomasimme salaman nopeasti hänen huonon kenkävalinnan ja vitsailimmekin jalkojen kärsimyksestä. Jo sadan metrin kävelyn jälkeen kysyimme oppaaltamme onko kaikki hyvin, ja hän sanoikin kenkiensä tappavan hänen jalat. Tässä opetus kaikille lukijoille: älkää laittako korkokenkiä jos joudutte kävelemään mukulakivillä, Ossi huomauttaa.
Koululle jääneillä tytöillä oli onnenpäivä, koska he olivat tajunneet olla purkamatta eilisen lettejä. Kaikille tytöille uusien lettien tekeminen olisi vienyt tuhottomasti aikaa ja aikaa säästettiin vielä pystyttämällä liukuhihna pamausten kierittämiseen. Vaikka pieni kiire tuli hiusten, meikin ja pukujen kanssa, oli tytöillä kuitenkin tarpeeksi aikaa odotella muita lähtijöitä aulassa. Lähtölaukausta odotellessa ranskalaiset saapuivat myöhässä aulaan, eikä heillä ollut vielä edes pukuja päällä. Vihdoin Junnu oppaamme antoi meille merkin lähteä kävelemään kohti tuntematonta ja selvisimme kaikki kirkkoon yli 30 minuuttia etuajassa ilman vettä.
Sillä välin kun toiset häsäsivät omiaan, edustusjoukko eli Ossi, Emma ja Merja olivat tapaamassa pormestaria. Pormestarin luona kaikille maille oli tarkat istumajärjestykset josta ei saanut poiketa. Toiset osasivat noudattaa ohjeita ja jotkut eivät. Ossin istuessa hiljaa ja nätisti paikallaan, joku ulkopuolinen tuli pelastamaan Ossin hengen ja varoitti yläpuolella olevasta kattokruunusta. Maagisenihananhienonhulppean kattokruunun ja lipputangon välissä oli vain muutamia sadasosa millejä. Jos siis Ossi olisi osunut lipulla kattokruunuun, olisi mustikoita pitänyt kerätä lisää vielä matkan jälkeenkin. Itse pormestarin tapaaminen meni hyvin ja kaikki nopeasti sekä mallikkaasti.
Aamun kiire päättyi kuumankosteaan kirkkoon, jossa seurasimme katolilaista messua päät märkänä. Jokainen paikallaolija sai hyvän peppu-jalka treenin, sillä edestakaista liikettä istumasta seisomiseen oli alvariinsa. Ossi ja Paula edustivat kirkossa Suomea ja kantoivat lippua alttarilla. Muut saivat laulaa suvivirttä bändin säestäessä. Messun kestäessä yli puolitoista tuntia, alkoi videokameroista jo filmi loppua ja siirryttiin ulkoportaille ottamaan tavallisia värikuvia. Kuvaussession jälkeen alkoi festivaalin nälkäpeli, eli kilpajuoksu mukulakatua ylöspäin koululle, jossa ensimmäiset saivat korkata uudet ruoka-astiat. Ylämäessä karjalainenpuolijuoksu oli myrkkyä muille maille ja ruutulipun heiluessa suomalaiset pääsivät jonoon ensimmäisinä (kerrankin).
Pienen ruokalevon jälkeen lähdimme kohti autiota hiekkarantaa, jossa vain pulut pitivät meille ja erityisesti Iidalle seuraa. Puluja karkuun uidessamme löysimme itsemme ponttoonilautalta, josta hetken häröilyn jälkeen hypimme takaisin mereen arkajalkoja lukuunottamatta. Hurjan uimaseikkailun jälkeen olikin taas nälkä ja lähdimme koululle syömään hieman vähemmän maittavaa kala päivällistä. Mahoihin jäi siis vielä tilaa jälkkärille, joten päätimme kävellä keskustaan herkuttelemaan jäätelöllä ja viinillä. Kesken lähes neitseellisen viininmaistelutilanteen naapuripöydän päivänvarjo humahti pöydässä olleiden päälle ja tästäkös saatiin hyvät naurut ventovieraiden ihmisten kanssa.
Loppu ilta menikin perinteisten hampurilaisten parissa ja Ranskan kountrynaitin karnevaalitunnelmaa seuratessa. Paikan päällä musiikki, rummut, huuto ja muu mekkala oli aikamoista ja myöhemmin kuulimmekin viulistimme univaikeuksista korvatulpista huolimatta. Huomiona meidän nukkumapaikka sijaitsee satojen metrien päässä juhlapaikasta. Ranskan paartit väsyttivät meidät nopeasti, joten vyöryimme kohti suihkuja sekä iki-ihania kerrossänkyjä kohti. Kohta molemmissa luokissa ei muita liikkunut kuin ystävämme torakat ja sisiliskot.
Tämän huikeanmuikean tekstin tarjoilee à la Julia ja Ossi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti