torstai 22. elokuuta 2019

Sunnuntai 18.8. Päätöspäivä

Sunnuntai aamu alkoi unisin tunnelmin. Väsyneenä laumana taapersimme kohti aamupalaa. Pöydissä vallitsi syvä hiljaisuus ja unihiekat silmissä jatkoimme aamupalan jälkeen unia.

Parin tunnin päästä otettiin uusi lähtö päivään, kun Merja herätteli meidät ja olikin aika treenata. Hioimme illan keikan kuviot ja tempot kuntoon, vaikka jalka ei meinannut vielä siinä kohtaa nousta. Seuraavana vuorossa oli kaikkien lempiaika eli lounas. Masut täysinä meidän kaksi edustusparia pakkasi supikkaat kassiin ja suuntasi oppaiden ja Merjan kanssa kohti iso härkätaisteluareenaa, jossa järjestettäisiin illan päätöskonsertti.





















Jo ennen lähtöä säätäminen alkoi. Bussit hyörivät ja ihmiset pyörivät pihalla odottaen omaa vuoros päästä kyytiin. Lopulta meidänkin pepuille löytyi paikat ja pääsimme kohteeseen.
Perillä päästiin hieman odottelemaan kun Big C ilmoitti, että huonon sään vuoksi saatamme joutua siirtämään koko juhlan sisätiloihin. Siinä seisoskellessa silmiin (tietenkin) pisti herkulliset munkit ja eikös vesi herahtanut kielelle. Ihana Leija, joka oli myös ainoa joka oli ottanut rahat mukaan, tarjosi kaikille herkut! NAM!
Koska odottelu ei ole meidän lempipuuhaa, Merja reippaana karjalaisena lähti kysymään mikä tilanne. Ja eikös meille selvinnyt että koko juhla joudutaan siirtämään... ensimmäistä kertaa 35 vuoteen! Totesimme että täällä ei joko katsota säätiedotuksia tai niihin ei uskota. Koko päivän vallinut huono sää ei myöskään herättänyt paikallisissa mitään epäilyjä.
Salamana tuolit oli kannettu autoon ja näin pääsimme matkaamaan tuntemattomaan. Saavuimme isolle urheiluhallille jossa liukuhihnasyysteemillä tuolit päätyivät uuteen paikkaan. Treenit olivatkin täynnä melskettä kun oppaat, staffilaiset ja tanssijat kokosivat uutta juhlapaikkaa. Kaiken sen keskellä yritettiin vielä treenata yhteistanssia mutta ilman musiikkia (ja laskuja) ei siitä oikein mitään tullut. Kyytiä poiskaan ei aluksi meinattu saada mutta onneksi sekin järjestyi.








Koululla toiset vetelivät sikeitä kun heidät tultiin herättämään puoli tuntia aikaisemmin syömään mitä alunperin oltiin infottu. Ruokailun jälkeen alettiin valmistautumaan festarien päätöskeikkaa varten ja lähdettiin urheiluhallille jonne keikka oltiin siirretty. Reippaina karjalaisina olimme varmaan toisia tai kolmansia jotka tuotiin keikkapaikalle joten saimme istumapaikat nopeasti ja hieman myös lepoa ennen h-hetkeä. Lepohetkeä tosin hankaloitti penkkien lyhyt selkänoja sekä yllättäen hiki. Ennen keikkaa pitikin käydä vähän viilentymässä.
















Konsertin avasivat kaikkien maiden muusikot yhteisellä musiikkiesityksellä. Tanssiryhmistä ensimmäisenä oli toinen Portugalin ryhmistä ja me olimme toisia. Keikalla vedettiin Kalenat kannonnokassa, josta oltiin jätetty priljeeraus pois. Meillä oli kymmenen minuuttia aikaa ja saimme puristettua setin juuri eikä melkein annettuun aikaan. Oman keikan jälkeen otettiin muutamat kuvat ja katsottiin toisten maiden esityksiä. Pääsääntöisesti kaikki esiintyivät kymmenen minuuttia tai alle, paitsi Meksiko joka ylitti ajan ainakin viidellä minuutilla (yllättikö se? öö ei). Samalla kun muut katsoivat keikkoja, Karkki, Rasmus, Sonja ja Ville valmistautuivat maiden yhteistanssiin joka päätti koko konsertin ja myös festarit. Teoshan oli kaiken kaikkiaan hieno ja näyttävä.





Näin oli kaikki festarin keikat heitetty ja oppaiden riemunkiljahdusten saattelemana lähdimme odottaamaan pepuilellemme istupaikkaa bussiin. Tällä kertaa busseja ei ollutkaan varattuna meille vaan oli hypättävä ensimmäiseen mikä kohdalle sattui, Kynerpää tekniikalla pääsimme muiden maiden ohi ja jakauduimme kahteen eri bussiin.
Koululle palattuamme meidät otettiin vastaan raikuvin aploodein paikallisten avustuksella. Haimme pikaisesti muiden maiden lahjat huoneestamme ja kokoonnuimme kaikki koulun liikuntasaliin jossa festivaalien johtaja, Herra C piti puheen ja antoi lahjan jokaiselle maalle. siinä sivussa me jakelimme omia lahjojamme muille ryhmille ja monille kajautettiin jokin laulu (Liilee ja lailee oli muiden maiden suosikki). Ranskan, USAn, Puolan, Argentinan ja Bulgarian kanssa otimme kuvat, samoin kuin festivaalin johtajan kanssa jolle annoimme erikseen oman lahjan.


















Kaiken tämän lahjanvaihtorumban jälkeen oli aika mennä suihkuun ja yöpuulle. Kello oli taas reippaasti lähempänä aamua kuin iltaa, joten unta tosiaan tarvittiin sillä seuraavana päivänä olisi tiedossa vielä pakkaamista ja kaupungilla kiertelyä.



Sunnuntain teille tarjosi Osku, Karkki ja Iida

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti