Uimista ja keikkailua Perjantaina 16.8

Perjantai aamu alkoi rauhakseltaan aamupalalla. Täällä festivaaleilla on erittäin tarkat ruokailuajat joka ryhmällä, jotta jonot pysyisivät mahdollisimman pieninä. Tämä systeemi on tuntunut toimivalta ja meille tunnollisille suomalaisille ei ole edes tuottanut vaikeuksia olla ajoissa paikalla. Aamupala meni samalla kaavalla kuin aikaisemmin, mutta laktoosittomien ihmisten harmiksi jugurtti oli loppu ja oli pärjättävä vain leivällä. Kyllä siitäkin onneksi selvittiin.

Aamupalan jälkeen reippaat Sonja, Ville, Karkki ja Rasmus lähtivät jälleen yhteistanssitreeneihin, kun muut ryhmäläiset saivat vielä jäädä lepäilemään ja kasailemaan itseään. Olimme saaneet myös ylipapittarelta ohjeen siivota matkalaukut, sillä sekä tyttöjen, että poikien luokkien hallitut kaaokset olivat muuttuneet hallitsemattomaksi.

Kun kaikki alkoi olla taas järjestyksessä ja yhteistreenitkin olivat ohi, suuntasimme kohti uimarantaa. Tälläkertaa päätimmekin lähteä bussilla vähän kauemmalle rannalle, jota oppaamme olivat suositelleet. Bussin tullessa kauhistukseksemme meille selvisi, että bussi maksaakin 80 senttiä vaikka meille oli kerrottu, että se maksaa 30 senttiä. Selvisimme kuitenkin tästä vararikosta ja jännityksellä hyppäsimme bussiin, sillä emme olleet täysin varmoja olimmeko oikealla pysäkillä. Lisäjännitystä teki tilanteeseen myös se, ettemme muistaneet rannan nimeä jolle olimme matkaamassa. Onneksi matkassa mukana oli Leija, joka oli jo edellisenä päivänä vieraillut kyseisellä paikalla ja kertoi ehkä muistavansa missä bussista pitää jäädä pois. Kuten yleensä, tälläkin tarinalla oli onnellinen loppu ja pääsimme ongelmitta perille.

Rannalle päästyämme levitimme pyyhkeemme ja tavaramme pitkin betonirantaa. Olemme eri reissuillamme nähneet monenlaisia hiekkoja ja rantoja, mutta aikaisemmin ei ole vielä tullut vastaan täysin betonista tehtyä merenrantaa. Betoni hohti niin kuumana, että oli pakko päästä heti uimaan. Uimaan mentiin betoniliuskaa myöten, joka osoittautui yllättävän liukkaaksi. Lisäksi betonin päällä ihan rannassa ui hyvin paljon kaloja ja arkajalka tytöt eivät meinanneet uskaltaa ylittää kalaparvea. Onneksi pojat tulivat pian näyttämään esimerkkiä veteen menemisestä ja pian yksi sun toinen tyttökin uskaltautui pulahtamaan ihanaan raikkaaseen meriveteen. Iida tosin tarvitsi vielä Oskarin erityisapua päästäkseen kalojen ohi uimaan. Merivesi oli raikasta ja loppujen lopuksi siellä oli ihana lillua. Pojat viihtyivät aika pitkälti vedessä snorklaillessa ja osa tytöistäkin pääsi lainaamaan heidän snorkkeleitaan.

Kun ruoka-aika lähestyi, meille tuli tavallinen pieni suomalainen kiire takaisin koululle. Juoksimme taas karjalaista puolijuoksua ylämäkeä pitkin bussiin johon juuri ja juuri kaikki kerkesimme. Bussimatka osottautui tuskalliseksi, sillä siellä ei ollut ilmastointia. Loppumatkasta yhtäkkiä ilmastointi laitettiinkin päälle ja suomalaiset eivät kuolleetkaan kuumuuteen. Kerkesimme myös syömään jossa ruoka taas maistui meille hyvin.

Lounaan jälkeen otimme hartaan lepohetken ja hiljaisuus laskeutui luokkiimme. Lepäämisen jälkeen alkoi valmistautuminen illan keikalle. Letittejen ja meikkejen ei tälläkertaa tarvinnut olla ennen lähtöä valmiina, sillä menimme keikkapaikalle hyvissä ajoin ensin soundiin ja sitten syömään. Ruokailun jälkeen olisi aikaa valmistautua. Ruokailu ja keikka oli siis läheisessä kylässä, jossa meille paikalliset tarjosivat maittavat illallisen. Suomalaisina jonottajakansana emme ymmärtäneet heti, että meille oli pöytiin tarjouilu ja jonotimmekin kiltisti ruokaa ihmetellen, missä muiden maiden ryhmät olivat. Pian meillekin selvisi, että saimme jonottamisen sijaan istua rauhassa pöydässä. Pöydässä meille valkeni, että kitaristimme Arttu oli luullut, että saundi oli ollut itse keikka. Tämä nauratti meitä kovasti, sillä meillä ei ollut kuin tiimipaidat päällä ja merja oli keskeyttänyt saundin ajan loppumisen vuoksi. Olimmekin ihmetelleet miksi Arttu veteli ennen saundia jo keikka vaatetta päälle. Hän itse oli myös ihmetellyt "keikan päättymistä" kesken kaiken kun saundi aika oli loppunut ja koko biisiä ei ollut keretty vetää loppuun asti. Itse keikka meni hyvällä fiiliksellä, vaikka mokilta ei vältytty. Yleisöä oli paljon paikalla ja he tuntuivat pitävän esityksestämme.

Olimme keikkavuorossa ensimmäisiä ja saimmekin sitten jäädä katselemaan toisten maiden esityksiä. Esitysten jälkeen lähdimme yhteisbussikuljetuksilla takaisin koululle ja matka menikin mukavasti laulaessa vuorotellen Kroatian kanssa. Illan bileet olivat käynnissä jo kun saavuimme koululle. Osa meistä jaksoi vielä liittyä bilejoukkoon ja osa suuntasi melkein heti nukkumaan. Yön pikkutunneilla kävimme nukkumaan ja tämäkin päivä oli pulkassa.


Terkuin Olga ja Oskari