Ympäriajo sunnuntai 9.12

Käytiin aamulla tuttuun tapaan aamupalalla, joka ei ollut muuttunut piiruakaan edellisistä aamuista. Mehu meinasi loppua kesken, kunnes se loppuikin. Lopuille jäikin vain jäävettä mukien täytteeksi.
Bussille mentiin taas kiireellä, mutta kuten aina suomalaiset olivat jälleen kerran muita ennen paikalla. Saatiinkin oottaa bussissa aimo tovi, että meijän latinokaverit suvaitsivat saapua paikalle. Vihdoin odotettu saarikierros voi alkaa!

Reilu puoli tuntiahan siinä meni, mutta päästiinhän perille Two lovers pointtiin. Kaikki juoksivat bussista hiki päässä kohti kallion kielekettä ottamaan selfieitä turkoosista merestä. Kuvien ottamisen lomassa huomasimme, että kaiteissa oli paljon sydänlukkoja, ja päätimme itse asentaa oman Kimurantti-lukkomme ja lukita meidät Guamille.

Seuraavaa näköalapaikkaa kohti ajaessa kuulimme, ettei aika välttämättä riitäkään uimiseen. Siitähän vasta kuumissaan olevat suomalaiset kimmastuivat ja alkoivat pommittaa oppaita kysymyksillä vuoron perään uimisen toivossa. Pian bussin ikkunoista vihdoin sinersi kimmeltävä meri ja toiveemme toteutui! Pääsimme siis uimaan paikallisten räkälärantaan. Alkujärkytyksen jälkeen meressä uimisesta ja laiturilta hyppimisestä kehkeytyikin mukavaa ajanvietettä 40 minuutiksi kunnes taas tuli kiire bussiin.

Loppumatkasta monien silmät alkoivat jo painumaan kiinni, kun innokkaimmat pysyivät vaikka väkisin hereillä nähdäkseen maisemia. Välillä kuului huuto ”KATTOKAA OIKEALLE! KUVA!!!” Kuvasaldo jäi kuitenkin hieman vähäiseksi bussin heilumisen sekä tiheän ja vehreän kasviston takia. 

Aikataulun laahatessa jäljessä, meillä oli jo totuttuun tapaan vähän kiire valmistautua country nightsiin. Osa päätti käyttää ajan hyödykseen nukkumalla päiväunet ja jättää valmistautumisen vähemmälle. Museolla olikin saapuessamme jo täysi tohina päällä, kun maat alkoivat valmistamaan tarjottaviaan. Vuorossa oli siis farewell dinner eli saatiin syyä nii paljo et napa ratkee ja esitellä omaa maata ja kulttuuria. Meillä oli tarjolla hyvinkin suomalaista syötävää: ruisleipää, ruisnappeja erilaisilla täytteillä, karkkeja sekä tietenkin Koskenkorvaa, joka osottautui hitiksi.

Maukkaan ruuan jälkeen olikin meidän Suomi-esitelmän vuoro, joka pienten teknisten ongelmien ja huonon wifin takia meinasi olla fiasko. Kauniilla lumisilla kuvilla kuitenkin saimme tunnelman taas kohoamaan. Meillä oli jopa spesiaali vieras Suomesta, joka pääsi jo pikkuhiljaa alkavan joulukiireen keskeltä matkaamaan Guamille. Ilta kului tequilaa nauttien, argentiinalaisia ja costaricalaisia tansseja tanssien sekä yhdessä nauraen.

Illemmalla oli vuorossa meijän lempiosio eli lahjojen vaihto. Myö saatii lahjoja hatuista ja huiveista tequilapulloihin.

Kesken meijän vuoron vettä alkoi satamaan taivaan täydeltä ja jouduttiin pakenemaan hirveän härdellin saattelemana kukin sateensuojaan, onneksi Ossi oli kantanut koko viikon omaa sateenvarjoa mukana ja säilyi kuivana. Meijän tavarat oli tietenkin keskellä pihaa ja ruisleivät kastuivat. Kaiken häsäyksen keskellä onnistuimme kuitenkin laulamaan ja antamaan vielä lahjat oppaillemme ennen kuin meidät häädettiin koko alueelta ulos. Kaiken sekoilun keskellä kaikkien maiden tavarat oli siirretty sateensuojaan yhteen isoon kasaan ja tavaroiden löytämisessä oli omat ongelmansa. 
Bussimatka oli jälleen railakas kun jokaisella maalla oli päällä iltavillit. Meksiko ja Costa Rica halusi kuulla varmaan kymmenennen kerran Liilealaile-laulun, jonka tahdissa matka hotellille taittui rattoisasti laulaen, nauraen ja bilettäen. 

Hotellin aulassa päästiin vielä vähän lisää itkettämään ihmisiä ja annettiin meijän viimeinen lahja laulun saattelemana. Ennen hotellihuoneisiin siirtymistä pari meksikolaisystävää tuli yllättämään ja kiittämään Merjaa hienolla Meksiko-paidalla! Jälleen kerran päästiin hymyilemään posket kramppiin yhteiskuvissa ja jättämään haikeat jäähyväiset. 

Pikkuhiljaa kaikki alkoivat nuokkumaan ja toivomaan pääsevänsä vällyjen väliin pitkän päivän jälkeen.

Kirjotti,
Ansku, Ossi ja Oskari