Itsenäisyyspäivän aamu alkoi meillä taas aikaisin klo 6 aamupalalla. Aamupalalla oli tarjolla jo meille tuttuja ruokia, mutta kaikkien ihastukseksi meitä odotti siellä myös mansikoita. Kaikki saivat jopa mehua!
Karjalaisten tahti oli taas nopea ja olimme valmiina ala-aulassa jo ennen muita. Hotellilta siirryttiin konserttipaikkana toimivalle yliopistolle. Viimeinkin kauan odotetut Argentiina ja Filippiinit saapuivat festivaaleille ja saimmekin nähdä heidän upeaa tanssiaan aamupäivän konsertissa. Omalta osaltamme keikka meni nappiin ja Siirtolaisten humoristiset kohdat upposivat koko yleisöön. 1/3 tämän päivän keikoista heitetty.
Heti keikan jälkeen, kun kaikkien vatsa jo kurni, käteen annettiin mäkkärin hampparit. Suurina mäkkäriruoan faneina koimme syvän pettymyksen kun hampparit olivat aamupalalistalta ja makuelämys ei ollut mieluinen. Nälkä jäi murisemaan vatsaan. Tästä selvittyämme siirryimme yleisiin tiloihin ja kamerat alkoivat laulaa kun ihan pienet lapset ja vanhuksetkin halusivat kuvia meidän eksoottisten blondien kanssa (kun me kaikkihan tosiaan olemme blondeja). Aina joku uusi lapsi istahti syliin ja pian olimmekin ihan sekaisin lapsien määrästä.
Pian oppaamme kutsuivat meidät takaisin sisälle sillä First Lady oli saapunut paikalle. Yllätykseksemme myös paikalla oli Guamin kuvernööri. Mietimmekin, että osaammeko olla näin virallisia? Onneksemme kuvernööri oli huumorintajuinen ja letkeä mies. Seuraavaksi meitä odotti toinen mieltämme lämmittävä asia, kun saimme kuulla, että meille tarjotaan ruokaa! JES! Hyvän ruoan ystävinä ja mahat muristen suuntasimme buffetpöytään, jossa tarjottiin karjalanpaistin makuista lihaa sekä kinkkua, joka kovasti muistutti joulukinkkua. Saimme myös ensimmäistä kertaa täällä SALAATTIA. Nam! Tuli ihan koti mieleen. Ruokailun jälkeen oli lahjojen vaihdon aika. Jokainen maa vei kuvernöörille ja hänen vaimolleen lahjan omasta maasta ja me saimme heiltä lahjaksi lasitaulun Guamin vaakunalla varustettuna. Kun lahjat olivat jaettu, oli taas keikkojen aika. Näimme taas hienoa tanssia, mutta mieleenpainuvin oli ehdottomasti kahden argentiinalaisparin tanssi, jonka uskomme olleen puhtaasti improvisaatiota. Meistä neljä paria kävi vetämässä yhden meidän lempi keikkabiisin, Priäzän. Keikka oli vauhdikas vaikkakin välillä menoa hidasti melkoisen tahmea lattia. Pyörähdykset välillä tyssähtivät, mutta pitoa ainakin oli :D 2/3 keikoista done!
Ja yllätys, taas oli valokuvien aika. Tällä kertaa mukana olivat kaikki festivaalin ryhmät, ryhmien johtajat sekä first lady kuvernöörin kanssa. Myöhemmin talon edustalla otettiin kuvia myös uusien ystäviemme, meksikolaisten ja costa ricalaisten kanssa. Jokoha alkais kuvii olee riittävästi...?
Ainutkertaisen kokemuksen First Ladyn edustuskotona jälkeen suuntasimme kohti päivän viimeistä keikkapaikkaa, Micronesian Mallia. Luvassa oli ennen keikkaa shoppailua kansallispuvut päällä, mutta shoppailuinto hävisi nopeasti kun huomasimme hintalaput eikä kaupoissakaan ollut kehumista. "Ei tarvii tulla tänne enää uudestaan." Mieltä nostatti ihmisten ihastelu kävellessämme käytävillä kansallispuvuissa. Monet tulivat kehumaan pukujen värejä ja tiukkoja lettejä. Muutamilta meistä tultiinkin kysymään olemmeko sinkkuja :D "Eeeeeeeeiiii...".
Sitten olikin vihdoin päivän viimeisen keikan aika. Päätimme esittää Nopsan sekä Talvivalssin ja talvinen olo tulikin kun keikkapaikan vieressä oli kunnon joulumaa. Aidatun alueen sisällä oli junarata, joka kiersi suuren valoshowta pitävän joulukuusen. Luntakin saatiin, vaikka se osottautuikin olevan vain vaahtoa:( Keikan alkua odotellessa ihastelimme valoshowta ja jammailimme joulubiisien tahtiin. Keikan alussa törmäsimme yllättäen teknisiin ongelmiin, kun musiikki ei meinannut lähteä soimaan. Lopulta kuitenkin musiikki lähti käyntiin ja annoimme kaikkemme päivän vikalle keikalle. 3/3 keikkaa vihdoin heitetty! Fiilistelimme hyvin vedettyä keikkaa käytävällä, joka päättyi hämmästelyyn kun meille kerrottiin, että aloitimme keikan liian aikaisin. Ilmeisesti guamilaisen ryhmän olisi pitänyt olla ennen meitä, mutta me karjalaiset olemme tottuneet niin ripeään tahtiin, että keulimiseksi meni.
Keikkapaikalta lähdimme hotellille vaihtamaan vaatteita illan ruokailua varten. Meille oltiin varattu buffetista pöytä ja bussi toikin meidät Hilton-hotellille. Tämä oli juuri sopiva paikka syödä itsenäisyyspäiväillallinen. Kanssaolijoita saattoi hieman ihmetyttää meidän hääräilymme buffet-pöytien ääressä. Herkkua oli monenlaista ja tietenkin piti käydä santsaamassa. Ruokailun vallitessa teemme yleensä tärkeitä päätöksiä ja tämän illan päätös oli antaa kesäksi vuokralle yksi kesäkolli. Jos olet kiinnostunut ota yhteyttä meihin;) HUOM! Maksu käteisellä eikä palautusoikeutta enne syyskuun alkua.
Mahat olivat täynnä ja itsenäisyyspäivän kruunasi maljannosto rannalla Suomen lippu liehuen. Lauloimme vielä Maamme laulun lipun liehuessa ja pohtien kuinka hienoa on olla suomalainen sekä mietimme kaikkia niitä asioita, joita suomalaiset ovat kokeneet itsenäisyydestä taistellessa. Istuimme vielä hetken rannalla laulellen suomalaisia kansanlauluja merta katsellen ennen nukkumaan menoa. Näin tällä kertaa tuli vietettyä itsenäisyyspäivää vähän eksoottisemmassa paikassa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille,
toivoo Olga ja Karkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti