Perjantai 7.12.

Hei näytä miulle missä siul on rusketusraidat!

Aamu alkoi edellisiä aamuja pirteämmin, sillä aamupalalla täytyi olla vasta kello kahdeksan. Ruokalistalle ei ollut ilmestynyt uusia makuja vaan saimme ja söimme jo perinteeksi muodostuneet aamupullamme. Jaksoimme olla myös sosiaalisia ja tutustuimme yhteen Mexicon ryhmän tanssijaan. Keskustellessamme suomeksi Emma käänsi keskustelua Texmexille englanniksi, mutta tavanomaisesti jutut olivat välillä niin hölmöjä, ettei kaikkea voinut edes kääntää. Syötyämme aamupalan kipitimme pikavauhtia huoneisiin vaihtamaan uikkareita päälle, sillä nyt oli vihdoin aika mennä RANNALLE!

Tehokkaan rasvauksen jälkeen pojat ja Sonja jäivät hotellin uima-altaalle ja muut tytöt suuntasivat rannalle. Rannalla makoilun ja uimisen lisäksi pojat ja osa tytöistä innostuivat polkuautoilemaan meressä.

Kun viimeisetkin rantaleijonat siirtyivät altaalle, oli pojilla jo käynnissä sukelluskilpailut. Tytöt haastoivat poikia vielä lisää kun asetuimme jonoksi ja poikien täytyi sukeltaa meidän jalkojen välistä. Tämän jälkeen innostuimme vielä tanssimaan uima-altaan keskellä olevalla saarella ja ohjelmistoksi valikoitui mikäpä muukaan kuin Järvellä ja Remunen. Vaatteiden vähennys ei valitettavasti ollut mahdollista, sillä bikinit ja uimahousut olivat enää ainoat mitä oli päällä. Altaalla oli myös muiden maiden ryhmiä, ja pääsimme myös ottamaan yhteiskuvia heidän kanssaan.

Kuvailujen jälkeen oli aika lähteä sisälle valmistautumaan päivän keikkoja varten. Vaikka aikaa oli tunti, tajusimme yhtäkkiä, että nyt on lähdettävä ja puolilta tytöistä puuttui vielä letit ja meikit. Onneksemme kuitenkin tavalliseen tapaan saimme odotella hotellin aulassa muita ryhmiä ja kerkesimme letittää loputkin tytöt. Ennen bussin saapumista saimme lounaan hotellin aulassa. Lounas aiheutti kiivasta keskustelua sillä epäselvää oli sisälsikö se riisin ja nuudelin lisäksi kanaa, kalkkunaa vai possua. Ravitsevan ruuan jälkeen hyppäsimme bussiin ja lähdimme kohti museota. Museolla meille kerrottiin että vuorossa olisi vapaa-aikaa kunnes uusi ohje tavoitti meidät ja saimmekin "hirveällä kiireellä" ravata kohti Chamoro Villagea, jossa meille paljastui, että siellä meitä odottikin Workshop.

Ensimmäisenä työpajana oli vuorossa käsityöpaja, jossa opettelimme tekemään palmunlehdistä ruusuja, matoja ja katkarapuja. Jopa ryhmän käsityöeksperteillä Sannilla ja Sonjalla oli haastetta kerrakseen, eli mistään erityisen helposta askartelusta ei ollut kyse. Kuitenkin oppaamme Jooseppi loisti taidoillaan ja auttoi meitä vääntelemään ja kääntelemään palmunlehtiä. Myös meidän ensimmäinen opettaja luovutti opettamisen suhteen ja saimme uuden opettajan ja vahdoimme ruusujen taittelun matoihin. Saimme kuitenkin taiteltua valmiiksi matoja ja kukkia sekä osa sai matkamuistoksia opettajien tekemät ruusut.

Museolle takaisin kävelemisen jälkeen vuorossa oli tanssipaja, jossa opetimme seniä ja huutokatrillia. Pajan suosio ei ollut päätä huimaava, sillä osallistujia oli vähemmän kuin meitä. Kuitenkin taas tähtioppilaanaa läsnäolollaan meidät hurmasi ihana oppaamme Jooseppi. Opetuksen jälkeen oli taas valopalan vuoro ja ruokalistalla tällä kertaa oli sipsejä ja uutena lisäyksenä myös pillimehua.

Valopalan jälkeen ajattelimme mennä ottamaan vielä parit kuvat GUAM-kyltille kunnes oppaamme tuli sanomaan, että lähdemme nyt. Kavuttuamme bussiin vaihteeksi odottelimme kunnes meille tultiin kertomaan, että olimme väärässä bussissa. Nappasimme kimpsut ja kampsut kainaloon ja vaihdoimme bussia, jossa taas odottelimme. Odotukselle löytyi kuitenkin syy, kun oppaamme Neitsykkäinen tuli iso Subway-laatikko sylissä ja saimme valopalaan lisäystä. Tämän jälkeen matka hotellille sai vihdoin alkaa.

Hotellilla aikaa ei ollut rutkasti ja pikaisesti vaihdoimme ferret ja ryssät päälle, siirtolaishameet kainaloon ja laskeuduimme hissillä hotellin aulaan, jossa meillä oli vuorossa keikka. Pukuhuoneemme oli hiukan eksoottinen, sillä omaa rauhaa ei ollut vaan puvut vaihdettiin hotellin terassilla. Keikka meni hyvin ja yleisö oli liekeissä. Saimme upeat aplodit ja jopa hotellin johtaja kävi kehumassa meitä. Äänentoistoa ei ollut taaskaan mietitty, mutta onneksi mukana oli Emman kone ja saatiin musiikit toimimaan. Keikan jälkeen osa sai vaihtaa siviilit päälle ja osa valmistautui vielä pikaisesti päivän viimeistä esiintymistä varten.


Otimme taas suunnaksi Museon. Siellä oli Christmas Event, jossa jokainen maa sai esittää jonkun oman settinsä. Meillä se oli neljän parin Repolaisen katrilli. Esitysten jälkeen saimme kiitosta yleisöltä ja vihdoin ruokaa! Tällä kertaa ruuaksi ei ollutkaan riisiä tai nuudelia eikä edes kanaa vaan SPAGETTIA JA JAUHELIHAKASTIKETTA! NAM! Keikkailun ja ruokailun jälkeen siirryimme takaisin hotellille. Pidimme vielä perinteisen käytäväpalaverin, johon liittyi mukaan myös Jenkkiystävämme, joka on joka ilta kulkenut ohitsemme, kun olemme käyneet seuraavan päivän ohjelmaa läpi. Hän on myös istunut kanssamme alas ja kuunnellut aikataulumme läpi. Pikapalaverin jälkeen huoneiden ovet sulkeutuivat, ja oli taas aika sulkea verhot myös paratiisissa.

Terkuin Iida ja Emma