Tiistai 4.12. Taikatiistai

Simsalabim ja vieläkin kaikki hengissä. Aamulla herättiin 7 aikoihin ja riennettiin aamupalalle hyvissä ajoin. Heitimme huulta matkalla aamupalalle, että meille käy varmaan samalla tavalla kuin Bulgariassa ja vitsi meinasi kosahtaa omaan nilkkaan kun meidät ohjattiin edellä mainitun reissun tavoin erilliseen huoneeseen ruokailemaan. Aamupala ei ollut kovinkaan runsas, mutta onneksi parempi kuin edellisellä ulkomaan reissulla. Tarjolla oli onneksemme tuoretta ananasta ja erilaisia meloneja. Muutoin aamupala koostui lähinnä pienestä pullasämpylästä ja amerikkalaistyylisistä leivoksista. Aamupalan jälkeen ihasteltiin upeita maisemia parvekkeelta. Kävimme myös  abc-myymälässä josta tuli heti kaikkien suosikki vaikka rahoja ei päästykään vielä tuhlaamaan.

Aamupalan jälkeen saimme vielä hetken huilitauon ennen päivän askareita, joka oli erittäin tarpeellinen, väsymys painoi vielä aika lailla. Emmalle napsahti aamulla edustus nakki ja hän pääsi paikalliseen TV:haastatteluun kertomaan Suomesta. Aamu ei lopulta mennytkään niin kuin olimme luulleet, yllättäen saimme tiedon että bussissa tulisi olla puolessa tunnissa. Noooh tästähän alkoi tyttöjen paniikki sekoiluhetki ja yhtäkkiä olikin taas täysi härdelli päällä. Kun tytöt ressasivat mitä pakata ja ottaa mukaan 30 minuutissa, pojat käyttivät 20 minuuttia itsensä viihdyttämiseen. Suurimmaksi huviksi muodostui wc:pönttö joka osasi ampua vettä sinne.. :D

Abragadabra yhtäkkiä olimmekin samassa hotellin aulassa Costa Rican ja Mexicon kanssa. Aikaisempi sekoilu olikin lopulta turhaa ja pääsimme tapaamaan vanhaa ystäväämme Odotusta. Kaikkien yllätykseksi olimmekin tapaamispaikassamme tunnin liian aikaisessa. Noh tämä ei meitä haitannut sillä pääsimme nauttimaan ja tutustumaan Sheraton Hotellin upeaan ympäristöön.Lounas syötiin hotellilla dogipackeista. Tarjolla oli uppopaistettua kanaa ja kalaa, punaista riisiä sekä nuudeleita ja kasviksia. Lounas koettiin erittäin positiivisena yllätyksenä. Tässä teille kuva lounaasta. 

Hokkuspokkus ja Ossilla ja Olgalla oli puvut niskassa. He pääsivät hikoilemaan Guamin kuumaan ilmastoon, kun muut nauttivat ohuista vaatteistaan. Vastassa oli taas lisää odottelua kun pressitilaisuuden alkuun oli vielä aikaa. Käytimme kuitenkin ajan hyödyksi ja katsoimme paikat illan puolen tunnin keikkaa varten. Loppuajan hauskat jutut lensivät ja lopulta olikin lehdistötilaisuuden aika. Merja ja Emma pääsivät taas edustushommiin ja myöhemmin myös Olgan ja Ossin hikoilu palkittiin kun he antoivat kuvausryhmälle näytteen mitä seuraavina päivinä on luvassa. ;)

Sesam aukene ja paikallisen yliopiston teatterilava oli jalkojemme alla. Aikataulut olivat yllätys yllätys taas muuttuneet. Tämä ei kuitenkaan meitä hetkauttanut kun osasimme käyttää ajan hyödyksi ja valmistauduimme omaan vuoroomme ulkona. Pojat tarjosivat Karkille ensin kaksi ja sitten viisi dollaria pylväässä lymyilevän suuren sirkan syömisestä. Sanni tähän totesi että kyllä tuo satasella menisi alas. Pojat alkoivat heti kaivella rahojaan, mutta  lounas painoi kuitenkin vielä liikaa mahassa. Soundi ei sujunut ihan ongelmitta kun musiikit sekoilivat. Kaikkeen kuitenkin oli jo keretty tottua joten ei kun vaan rauhassa uusiksi säätämään. Vielä lopuksi heitimme puvut niskaan ja riensimme keikallemme takaisin Sheraton hotellille.

Muutaman kilometrin matka kesti ja kesti kun kuskimme ei ollut ihan kartalla mihin olemme menossa. Harhailu oli osalle tuskallisempaa sillä he istuivat jo valmiiksi jalat ristissä. Onneksi helpotusta oli kohta luvassa. Matkalla näimme myös ensimmäisen outletkylän ja siinä kohtaa kaikki hyvästelivät jo valmiiksi rahansa. Melkein hyppäsimme bussin hätäulosikkunoista pihalle kun näimme mitä kaikkia liikkeitä kylässä oli. Meitä kuitenkin lohdutti ajatus että myöhemmin pääsisimme vaeltelemaan tähän taivaaseen. Karkki kerkesi bussimatkan aikana vielä yhden pilan kohteeksi, kun Ville lempeästi (tai ehkä vähän rohkeammin) ohjasi Karkin käden yhden festivaalin oppaan takamukselle. Opas taisi olla Karkkia hämmentyneenpi eikä uskaltanut katsoa mitä juuri tapahtui. 

Vihdoin pääsimme takaisin Sheraton hotellille jossa vielä söimme valopalan (light snack) ennen keikkaa. Keikkapaikkamme oli totuttua hulppeampi kun meitä ympäröi suihkulähteet, palmut ja altaat. Taustalla kohisi myös vesiputous.

Ensimmäinen keikkamme Guamilla veti jalat alta kun saimme kokea minkälaista on tanssia tuskallisessa helteessä. Asiaa ei auttanut keikan pituus (30 min) tai juomataukojen puuttuminen. Selvisimme kuitenkin keikastamme kunnialla ja kymmenien yhteiskuvien jälkeen pääsimme lähtemään takaisin omalle hotellillemme. Siellä heitimme nopeasti pukumme kuivumaan, vaikka tässä kosteudessa minkään kuivaksi saaminen on varmasti mahdotonta. Illan päätteksi suuntasimme vielä illalliselle. 

Illalliseksi oli ribsejä ja mitä muutakaan kuin riisiä. Päätimme että menemme yhdessä nauttimaan ruokamme rannalle parinkymmenen metrin päähän hotellin aulasta. Parempaa paikkaa illalliselle olisi saanut hakea kun lämmin merituuli puhalsi ja kirkas tähtitaivas kimmelsi yllämme. Toisten vielä viimeistellessä ruokaansa oma taiteilijamme Rasmus veisti meille hiekkataideteoksen rantaan.





Pojille jäi vielä hieman nälkä joten he suuntasivat mäkkäriin tyttöjen jäädessä vielä rantaan. Kello alkoi näyttämään aatutilulla joten oli aika pitää iltapalaveri hotellin käytävässä ja suunnata sitten kohti Nukkumatin Höyhensaaria. Iltapalaverimme paikka hämmästytti monia hotellin asukkaita ja eräs amerikkalainen mies liittyi seuraamme. Valitettavasti häneltä ei löytynyt tiimivaatteita eikä kansallispukua, joten jouduimme toivottamaan hänelle hyvää yötä. Samaa toivotamme nyt teille!

Tilulilulii nyt silmät kii,

Sanni ja Ville