Vihdoinkin koitti se hetki, kun lähdimme kello kymmenen Lappeenrannan tutulta parkkipaikalta kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Ennen lähtöä tarkistimme vielä, että kaikilta löytyy passit sekä puukot matkasta. Saattojoukkojen kyynelten ja halausten voimin suuntasimme ajatuksemme lumisateen seasta jo toiselle puolelle maapalloa.
Edellisestä kerrasta viisastuneina olimme ajoissa lentoasemalla! Vilma ja Emma kävivät kyselemässä itselleen jatkolentojen lippuja lentokentän tiskiltä, koska niitä ei jostain syystä aiemmin annettu kun teimme lähtötarkastuksen porukalla netin kautta. Liput löytyivät ja pääsimme kaikki perheenä family gaten turvatarkastuksesta läpi. Etsimme oikean lähtöportin ja siinä kohdassa totesimme, että aikaa koneen lähtöönhän oli vielä useampi tunti. Nälkäisimmät lähtivät ruokapaikkoja kohti. Starbucks oli jälleen suosittu Caramel Frappucinoineen. Odottaessamme koneeseen pääsyä, eräs vastapäätä istunut japanilainen pappa piirsi Birrestä ja Anskusta hienon piirroksen!
Koneessa odotti iloinen yllätys ja tyhjää tilaa löytyi ympäriltä paljon eli jokaiselle riitti oma penkkirivi nukkumista varten. Ruoan saapuessa pääsimme ensimmäistä kertaa kaikki virallisesti skoolaamaan matkan kunniaksi, sillä jopa kuopuksemme Karkki sai tällä kertaa osallistua skoolaukseen. Leffatarjonta oli huima, mutta nukkuakin piti. Pienet ilmatöyssyt hieman häiritsivät unia, muuten yö sujui loistavasti elokuvien ja torkkumisen parissa. Aamulla auringonnousu tervehti meitä herätessämme ja samalla tarjoiltiinkin aamupala. Finskin henkilökunta oli todella ystävällistä koko lennon ajan. Laskeutumisen aikana katselimme Japanin säntillisiä neliönmuotoisia peltoja ja alkavaa ruskaa.
Kentällä lähdimme seuraamaan international transfer -kylttejä jatkolentoa kohti. Matkan varrella vastaan tulikin vielä yllätysturvatarkastus ja taas piti kaivaa laukuista minigrip-pussit ja elektroniikat esiin. Sonjan laukkua hiulattiin moneen kertaan läpivalaisusta aina vain uusien vesipullojen löytyessä laukun uumenista. Seuraava portti oli kyllä helppo löytää, mutta kävelymatkaa oli varmasti lähemmäs kilometri yhtä ja samaa käytävää pitkin. Majoittauduimme miljoonien laukkujemme kanssa portin viereen ja osa suuntasi heti vessaan. Kertomukset vessasta olivat niin hämmentävät, että loputkin lähtivät tätä ihmettä testaamaan. Vessoissa oli siis erinäisiä toimintoja esimerkiksi "musiikkinappula" eli taustalorina.
Portin auetessa selvisi japanilaisten olevan vieläkin kovempia jonottajia kuin suomalaiset vaikkei tarjolla ollut edes ilmaisia ämpäreitä. Jonotuksen päätteeksi Vilma ja Emma valikoitiin vielä satunnaistarkastukseen ennen koneeseen pääsyä. Lennon aikana saimme hieman erilaisen ruokakokemuksen nimittäin lentokoneruoan japanilaisittain. Kanssamatkustajat hallitsivat puikoilla syömisen, mutta meidän onneksemme mukana tulivat myös tavalliset haarukat. Vinkkiä katsoimme tosin ympäriltä siitä, miten uudenlaisia ruokia kuului syödä. Pientä säätöä aiheuttivat myös tullilaput, jotka lennon aikana oli tarkoitus täyttää, mutta lentoyhtiö ei selkeästi ollut varautunut suomalaiseen kansantanssiryhmään ja englanninkieliset laput loppuivat kesken.
Laskeutuessamme innokkaat kiljahdukset täyttivät koneen, sillä ikkunasta näkyi palmuja! Hieman taas kentän puolella jännitti, kun piti selvitä passintarkastuksista ja tullikyselyistä läpi, mutta virkailijat juttelivat meille mukavia.
Kun pääsimme viranomaisista ohi meitä oli vastassa ihanat festarioppaamme. Saimme heti kättelyssä kaulaamme upeat simpukkaleit ja tervehdykset olivat iloisia. Hafa adai!
Yhden kilometrin bussimatkan hotelille kesti kauan, sillä Guamin 48 km pitkällä ja 14 km leveällä saarella oli ilmeisesti neljän ruuhka. Bussimatkalla oli aikaa ihmetellä kadonnutta kännykkäverkkoa, koska tasan kolmella meistä sellainen löytyi.
Päämäärä eli hotellimme osoittautui vieläkin hienommaksi kuin olimme kuvitelleet. Huoneet löytyivät nopeasti ja jokainen huonekunta sai kaksi konttia... vettä. Oppaat esittelivät meille hieman hotellia ja sen yhteydessä olevaa kauppakeskusta, josta bongasimme monia mahdollisia ruokapaikkoja. Saimme myös ensikosketuksen allasalueeseen ja rantaan, eikä sen jälkeen enää muuhun voinutkaan keskittyä. Kävimme siis vaihtamassa uimapuvut päälle ja juoksimme mereen! Kyllä siinä kohtaa lämmöllä muistelimme kaikkea sitä talkootyön määrää joka marjametsässä, torilla ja kynttiläpajassa tuli vietettyä. On tämä ehdottomasti sen arvoista!
Pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme syömään burgereita esittelykierroksella nähtyyn ravintolaan. Ruokia maksaessa opimme seuraavaa reissua varten, että satasen seteleillä ei tee yhtään mitään. Vaihtorahat nimittäin loppuivat kesken.
Ohjeistuksen jälkeen pääsimmekin sitten jo nukkumaan. Tai niin luulimme. Yhdessä huoneessa vessanpönttö päätti täyttää itsensä piripintaan asti eikä suostunut enää tyhjentymään. Hämmästelyn jälkeen hälytimme respasta meille apua, mutta ennen kuin huoltomies ehti paikalle oli pönttö jo tyhjentänyt itsensä.
Matkapäivien kuulumiset teille kirjasivat Vilma & Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti