Massut täyteen tiistai 13.8

Aamulla heräsimme kauniiseen auringon paisteeseen ja suuntasimme jälleen kohti aamupalan rientoja. Sitten massut täynnä sämpylää tanssinelikko lähti jälleen finaalitreeneihin ja loput palasivat sänkyihinsä lepäämään. Tyttöjen huoneesta kuului tuskaisia huutoja, kun edellisenä päivänä palaneet ihot alkoivat kipuilemaan itse kullakin. Taas jälleen after sunia lotrattiin ihoille useita litroja. Palamisrajojen esittelemisen ja rasvailun jälkeen huoneessa alkoivat meikkisudit viuhumaan ja harjat heilumaan, kun tytöt pistivät hösseliksi. Pian kaikki napottivat huoneessa meikit ja hiukset valmiina edustusvaatteet päällä ja huomasimme, että lähtöön oli vielä puolitoista tuntia aikaa! Pessimisseinä aloimme kuitenkin epäillä kykyjämme olla näinkin ajoissa, mutta onneksemme kaikki meni kuin elokuvissa ja ehdittiin vielä ottaa pienet levot ennen päivän rientoja.

11.50 starttasimme jalkamme ja lähdimme kävelemään kohti pormestarin ruokailua. Pitkän alamäen ja monien mutkien jälkeen pääsimme paikanpäälle, johon osa porukasta oli mennyt jo aikaisemmin pönötys hommiin. Hikisen puolituntisen odottelun jälkeen oli vihdoin aika siirtyä ruokailusaliin, jossa heti sisään tultua näkyi monen monta pöytää täynnä ruokaa ja herkkuja. Hyvä ruoka oli ensimmäisenä kaikilla mielessä ja vihdoin siirryimme pöytiin, josta lähdimme heti jonotus hommiin. Ruokaa oli joka lähtöön salaateista lihaan, kanaan ja hyvään viiniin. Kaikki latasivat lautasensa täpötäyteen ja siirtyivät ruuan makuun.

Monet näkivät pöydässä hyvännäköistä suklaakakkua, mutta jälkkäripöytään suunnatessamme muut maat olivat rohmunneet kaiken herkkukakun. Mahojen ollessa täynnä aloimme äänestämään Kiki-bändin jatkosta ja yksimielisellä äänestyksellä Kikin on tehtävä comeback musiikillisena johtajanaan bändimme viulisti Olli. Samalla ihmettelimme muiden maiden ruokakulttuuria, kun lautaset lapataan täyteen ruokaa ja jätetään paljon syömättä. Ekologisina suomalaisina pöyristyneinä mietimme, kuinka monta Afrikan lasta noiltakin lautasilta vielä söisi. Pitkän ruokailuhetken jälkeen siirryimme vieressä olevaan museoituun kirkkoon. Koska olemme tottuneet olemaan aina ajoissa, ajattelimme pitää ensimmäisen Olgan ja Ossin hääkirkkoharjoituksen kaikkine seremonioineen jo hyvissä ajoin ennen hääpäivää. Kauniin häämarssin soidessa ja Suomen lipun liehuessa herätimme muussa festarikansassa vähän ihmetystä ja hilpeyttä harjoituksillamme.

Koululle pääsessämme aloimme valmistautua päivän ekaan keikkaan vanhainkotiin, jotka ovatkin meille tuttuja keikkapaikkoja. Siellä vedimme pienen pienellä puulavalla Pertsat sekä Siirtolaiset ja encorena vielä Kalenakatrillin. Lava jytisi ja jymisi siihen malliin, että ajattelimme meille käyvän kuten Turkissa, kun lava meni suomalaisen hyvän meiningin takia rikki. Lava kesti, mutta tuntui kuin vanhainkodin ilmasto ei olisi kestänyt, sillä ilman lämpötila oli keikkamme jälkeen varmaan 40 astetta tai siltä se ainakin tuntui. Jopa ryhmämme vähiten hikoilevien naamat olivat kuin vesiputoukset.

Erittäin hikisen keikan jälkeen meille tarjottiin vanhainkodin bäkkärillä pientä snäcksiä, mutta kaikki olivat edelleen niin kylläisiä pormestarin ruokailusta, että jäi kyllä snäcksit syömättä. Tämänjälkeen siirryimme takaisin koululle saunaisilla pikkubusseilla. Koululle päästyä kaikki suuntasivat pienoiselle levolle suihkun jälkeen. Pienien päikkäreiden jälkeen osa lähti käymään kaupassa täyttämässä kiellettyjä herkkuvarastojaan. Osa tuli takaisin yläportin kautta, jossa valvontamies oli höllillä päällä ja päästi helpolla meidät läpi sipsipusseinemme ja mehuinemme. Olga ja Merja taas jäivät alaportilla tullin haaviin ja joutuivat tiukkaan herkkuratsiaan. Pitkän ja tiukan väittelyn ja isoherra C:lle soiton jälkeen he pääsivät kuitenkin onnellisina läpi kaikkine herkkuineen. Pian kuitenkin käsky kävi, ja eikun helteeseen treenaamaan illan keikkoja. Puolituntisen treenaamisen jälkeen vetäsimme jälleen Pyhis Johanneksen päälle ja puettiin myös oppaamme meidän omiin ferreihimme.

 Hikiset villapuvut päällä lähdimme kävelemään kohti auringon laskua ja kulkueen lähtöpaikkaa. Lähtöpaikalla pikainen kuva auringon laskun kanssa ennen kuin se ehti laskea kokonaan. Sitten pieni äänen avaus ja eikun kävelemään, hymyilemään ja laulamaan. Kulkue lähtee ja kävellään 13m ja pysähdytään... MITÄH!? Hetken mietittyämme totesimme, että jokainen ryhmä tanssii 3 minuuttia keskellä kulkuetta olevalla esiintymispaikalla ja sitten taas liikutaan. Muutaman pysähdyksen jälkeen oli meidän vuoromme ja Saimaanranta sekä pilkottu Avokatrilli soimaan. Keikka heitettiin suhteellisen jyrkässä mäen kohdassa ja kivisellä alustalla, joka tuotti hieman vaikeuksia, mutta 3 minuttiahan tanssii vaikka pää alaspäin.

 Yleisön määrä oli valtava ja joka puolelta kuului paljon kannustushuutoja ja aploodeja!  Tämän jälkeen 200m jälkeen uusi rykäys ja Kalenakatrilli ilmoille. Tämä olikin meidän ihka eka kulkue bändin kanssa ja ai että, livemusiikin tahtiin oli ihana laulaa ja tanssia! Kulkueen jälkeen räpsittiin vielä perinteiset kuvat miljoonilla eri ilmeillä ja asennoilla.

Matkalla koululle pojat pitivät tytöille pienen perehdytyksen armeijaan, kun tytöt marssivat ylämäkeä ylös poikien huutaessa tahtia. Kaduilla raikuivat napakat "VASEEN VASEEN VASEEN" huudot.

Illan kruunasi ehdottomasti koulun baarissa nautitut drinkit sekä hampurilaiset ja toastit. Suihkun raikkaina pääsimme taas kiipeämään kerrossänkyihimme ja käymään paljon odotetuille yöunille.

Tämän päivän teille runoili Ansku ja Rasmus :)

12.8 Meri, meri on tullut takaisin!

Oman night partyn jälkeinen aamu alkoi väsähtäneissä tunnelmissa. Yhteistanhuujat sekä Merja ja Emma heräsivät hieman muita aiemmin, jotta ehtivät omiin puuhiinsa. Yhteistanssin harjoitukset alkoivat odottelulla, sillä osa tanssijoista istui edelleen aamupalalla harjoitusten alkaessa pitkästä aamupalajonosta johtuen. Harjoituksissa koettiin hämmennyksen hetkiä, sillä kiestingin askel osoittautui yllättävän haasteelliseksi muille ryhmille.

Samaan aikaan ohjaajien palaveri osoittautui palaverin sijasta 1.5h kestäväksi luennoksi, joka pidettiin yhtä aikaa englanniksi, espanjaksi, portugaliksi ja ranskaksi. Hetkellisistä ymmärrysvaikeuksista huolimatta viikon aikataulu hieman selkeytyi. Sipsien ja karkkien kieltolaki herätti kummastusta myös muissa ryhmissä, mutta Merjan ansioista lakia höllennettiin (ehkä, hieman oli epäselvä vastaus kysymykseen).

Muut meistä jatkoi aamupalalta selvittyään suoraan aamu-unille, johon myös aiemmin heränneet liittyivät omista toimistaan. Myös bändi vietti aamupäivän leväten ja yrittäen palautua matkapäivän rasituksesta.

Heräsimme lounaalle ja ruokailun jälkeen ohjelmassa oli Kimurantin oma info bändin kanssa. Ulkoinfon aikana pelkoa ja mielenkiintoa herätti paikallinen pulupopulaatio, sekä nurmikolla vilistävät sisiliskot. Siitä jatkoimme treeneihin. Treenasimme koulun pihalla olevalla tekonurmihiekkakentällä. Maa oli niin kuuma, ettei meidän supikkaat estäneet jalkapohjien palamista. Koska bändi oli vihdoin paikalla, Merja päättikin järjestää meille odotettua pidemmät treenit. Hiki pukkasi ja vettä kului.

Palkintona treeneistä pääsimme uimaan paikalliselle rannalle, johon käveltiin. Pööpöilimme aalloissa innoissamme, sillä viilennys oli tarpeen. Muumien kanssa kasvaneena huusimme innoissamme "meri, meri on tullut takaisin!" Pojat olivat kuskanneet snorkkelit mukaan, mutta niistä ei paljon ollut iloa, sillä vesi oli paljon sameampaa kuin Guamilla. Olisimme viihtyneet rannalla pidempäänkin, mutta piti lähteä valmistautumaan illan keikkaan.

Uimareissulta tultaessa huomattiinkin, että kalpea suomalainen oli muuttunut väriltään paikalliseksi ravuksi. Punasia raitoja ja rajoja oli siellä täällä yhdellä sun toisella. Ainoat palamiselta selvinneet vaikuttivat olevan Birre ja Karkki. Pikasuihkun jälkeen vuorossa oli hiusten laitto ja meikkaaminen. Puolivalmiit tytöt suuntasivat päivälliselle, kun taas pojilla ei ollut kiire mihinkään. Ruualla oppaamme tuli kertomaan, että lähtö keikalle oli huomattavasti luultua aiemmin, ja että kaikki myytävät tuotteet pitäisi olla mukana. Pikapikaa meikit ja hiukset loppuun, ja eikun menoksi!

Kiiruhdimme keikkapaikalle ja laitoimme myyntikojun pystyyn. Tuntia ennen keikkaa opas halusi meidät odottamaan, mutta sanoimme ei, jotta voisimme pitää myyntikojua vielä auki. Saimme lopulta luvan jäädä vielä myymään tavaroita. Salmiakki herätti ihmisten kiinnostuksen, ja sitä jouduttiinkin vielä hakemaan lisää myyntiin.

Keikkaa odotellessa hämmästelimme muiden pukuja. Ihmetystä aiheutti meksikolaisten suuret pääkappaleet ja niiden kuljetus lentokoneessa. Myös muilla mailla oli hienoja ja erikoisia pukuja. Lopulta oli meidän vuoro mennä keikalle. Ennen Kalenakatrillin alkua vuorossa oli Maamme-laulu. Pieni jännitysmomentti oli havaittavissa, sillä emme tienneet monta säkeistöä nauhalta tulee. Keikka itsessään meni todella hyvin, ja oli hauskaa olla bändin, eli Azoreiden A-ryhmän, kanssa lavalla. Keikalta menimme takaisin myymään tuotteitamme ja kauppa kioskissa kävi hyvin.

Vähän puolen yön jälkeen laitettiin koju kasaan ja siirryime koululle kauhistelemaan ja parantelemaan auringonpolttamia. Pukujen riisuminen paljasti entistä pahemmat polttamajäljet selästä ja käsivarsista. Palaneet posket ja nenät alkoivat paljastumaan yksi kerrallaan, kun tytöt pääsivät suihkuun. Suihkussa koettiin tuskan hetkiä, kun kovalla paineella tuleva suihku osui palaneeseen ihoon. Osa porukasta jaksoi osallistua vielä Kroatian ja Thaimaan juhliin, mutta yksi kerrallaan kaikki siirtyivät untenmaille.

After sun -voiteen täyteisin terveisin
Paula ja Emma

Bon dia! 11.8 sunnuntai

Uusi festaripäivä alkoi rennoin meiningein. Aamupalalle saatiin uusia kavereita kun yöllä saapuneet thaimaalaiset eli kevätrullat ja taiwanilaiset eli riisit liittyivät festarijoukkoon.

Kun aamupala oli syöty osa lähti valmistelemaan suomi-iltaa ja kaksi paria suuntasivat ensimmäisiin yhteistreeneihin. Jännityksellä odotettiin olisiko luvassa taas nopeaa ja vaikea laskuista tanssia. Tanssi kuitenkin osoittautui hyvin rauhalliseksi. Dramaattisista käsiliikkeistä huolimatta pojat totesivat tyytyväisinä, että kyllä tätä voi tanssia😊

Toisten tanssahdellessa alakerrassa muut valmistelivat ahkerasti suomi-iltaa sekä nysväsivät kauniita karkki-pusseja meidän omaa myyntipöytää varten! Mietinnässä on ollut, että millaiseen pakettiin se Karkki paketoidaan🤣
Iltaa valmistellessa juttu lähti meiltä tuttuun tapaan hieman laukalle. Tällä kertaa Olga villitsi

Kaiken hullutuksen ja säätämisen ohella valmistauduttiin ensimmäiseen kulkueeseen. Puvut pakattiin pukupusseihin ja vielä ennen lähtöä käytiin laittamassa suomiviirit ja ilmapallot pakoilleen. Ilmapallojen kuljettaminen luokasta saliin tuotti hieman vaikeuksia mutta onneksi Ansku, Ossi ja Karkki saivat pallot kainaloihin eikä edes tarvinnut tehdä uutta hakukeikkaa💪

Tämän jälkeen alkoi bussimatka kohti Praia da Vitoriaa. Matkalla kylään ihastelimme upeita vuoria ja peltoja. Huomasimme että täällä päin lehmiä, maissia ja villinä kasvavat hortensiat löytyvät lähes joka nurkan takaa.

Perillä saavuttua lähdimme melkein heti tutustumaan kaupunkiin.

Kuljimme kaupungin pikkukaduilla ja ihastelimme ihania rakennuksia sekä kauniita maisemia. Oppaamme kertoivat myös hieman kaupungin historiaa ja saimme mm. tietää, että Terceiran saaren Angra do Heroismo on ollut Portugalin pääkaupunki muinoin! Ihastellessamme näkymiä kuulimme myös, että tänään on kuuluisa ”härkä-taistelu”, joka oli osa juhla päiviä. Emme olisi saaneet mennä katsomaan härkiä, sillä aiemmin oli kuulema sattunut vahinkoja. Ammatti criminaaleina uhmasimme kieltoa ja lihvadimme hetkeksi katsomaan taistelua.

Pian nälkä alkoi yllättää ja aloimme suunnata johonkin markettiin. Matkan varrelta löytyi kuitenkin taivaallisen hyviä paikallisia munkkeja sekä maisseja. Munkkeja ja maisseja maiskutellessa oppaamme huomasivat, että selkeästi rakastamme ruokaa ja sitten he kysyivätkin, että haluammeko maistaa paikallisia crepes-lettuja. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, että TOTTAKAI HALUAMME!😍 Kävellessä kohti lettupaikkaa kiertelimme satamassa erilaisissa ruokakojuissa ja Birgitta, Vilma ja Tiitu uskalsivat myös maistaa paikallista leivosta, joka maistui hieman jouluiselta taateli leivokselta.

Pienen kiertelyn ja herkuttelun jälkeen oli aika palata valmistautumaan kulkuetta varten sekä syömään. Suuntasimme ensin paloasemalle joka oli koulua melkein vastapäätä jossa meidän oli tarkoitus syödä illallinen. Heti ovesta astuessa sisään tunnelma oli jo aivan katossa kun festivaali henkilökunta tervehti meitä riemukkaasti ja ohjasi meidät omaan pöytäämme. Ja sitten vasta alkoikin tapahtua. Koko asema täyttyi huudoista ja taputuksista kun kaikki 15 maata alkoi lyömään rytmiä pöytiin sekä laulamaan erilaisia hurraslauluja. Suomen vuorolla hallissa raikui tottakai: LÖIKÖ MÖRKÖ SISÄÄN?!”. Vihdon oli meidän vuoro mennä ottamaan ruokaa. Ruokailun jälkeen palasimme koululle, mutta emme kuitenkaa heti päässeet valmistautumaan kulkuetta varten, sillä luokka johon olimme tavaramme jättäneet niin olikin lukossa. Siinä sitten jäimme odottelemaan luokan ulkopuolelle kuunnellen thaimaalaisten koputtelua. He käyttivät puukapuloita hieromiseen joista kuului melko kova ääni. Hetken odottelun jälkeen Birgitta tekikin killerin thaimaalaisille ja meni kysymään, että mitä he oikein koputtelevat thaimaan kielellä. Thaimaalaiset ystävämme hämmästyivätkin todenteolla kun vaaleaihoinen eurooppalainen puhui heidän kieltään. Pienen keskustelun jälkeen myös Birgitta pääsi thaimaalaisten käsittelyyn ja sai hartia/selkähieronnan. ”Kyllä oli muuten kevyt olo hartioissa ja käsissä hieronnan jälkeen!”  Jonkin ajan jälkeen aloimme haistaa savua, mutta emme kiinnittäneet siihen huomiota. Pian kuitenkin savu alkoi nousta ja saimme kuulla että todellakin alakerrassa oli ollut pieni tulipalo. Pienet pelonväreet nousivat pintaan kun mietimme lukkojen takana olevia pukuja ja uusia vyöllisiä. Onneksi palo oli pieni ja saatiin nopeasti sammutettua. HUH! Luokan ovetkin saimme vihdoin auki ja pääsimme valmistautumaan kulkuetta varten.  

Olimme jo päivällä kävelleet kulkue reitin kun ihastelimme Praia de vitoresin kaupunkia, joten reitti oli jo tuttu meille. Illan hämärtyessä kulkue reitti muuttui kauniiksi valoista ja kadut täyttyivät paikallisista. Hetken tunsimme olevamme taas julkkikset parrasvaloissa:D

Fiilis oli aivan mahtava! Lauloimme ja tanssimme ihmisten taputtaessa riemuisasti. Huomasimme myös, että kulkue oli hyvin järjestetty ja eri maiden välille oli jätetty hyvin väliä, jolloin jokainen maa sai näyttää pienen palan omasta maastaan paikallisille ilman, että laulut ja tanssit menevät päällekkäin. Ei suomalaisten laulu jäänyt rumpujen paukkeen jalkoihin!

Kulkueen jälkeen lähdimmekin kiireen vilkkaan kohti majoituskouluamme, sillä meitä odotti Suomi- illan valmistelut joita teimme jo osittain aamupäivällä. Kiirehdimme taas päästäksemme odottelemaan, koka ovet olivat jälleen lukossa. 

Pääsimme kuitenkin pienen odottelun jälkeen vaihtamaan sisälle vaatteet ja matka takaisin koululle saattoi alkaa. 

Piti ottaa pienet powernapit iltaa varten. Meidän iloksemme bussissa alkoikin karaoke eivätkä kaikki heti saaneet heti unen päästä kiinni. #whyugottabesorude

Päivän teema on selkeästi ollut "ovet lukossa", koska saapuessamme koululle ovet olivat jälleen kerran lukossa. Kun ovet oltiin saatu auki alkoi todellinen sykkiminen. Serpentiinit lentelivät ja ruisnapit täyttyivät. Pian olimme valmiita aloittamaan illan bailut.

Suomi-iltamme alkoi pienellä tutustumisleikillä eli pukkileikillä, jonka jälkeen siirryimmekin senin opetteluun. Senistä siirryttiin ylipapitar Merjan johtamaan huutokatrilliin. Kaikilta luonnistui hyvin katrillin paripyörinnät sekä paikan vaihdot. Hauskaa oli! 

Tarjolla oli tottakai fazerin sinistä, erilaisia salmiakkeja, ruis nachoja, ruissipsejä kermaviili pepperoni salsa täytteellä sekä hieman suomalaista viinaa. Napostelut maistuivat muille maille oikein hyvin päätellen siitä, että moni kävi useamman kerran maistelemassa suomen tuliaisiamme. Shottitarjotinkin tyhjentyi patukoiden avustuksella reippaasti. Erityisesti salmari sekä salmiakki olivat suurta herkkua!

Musiikki raikasi ja tanssilattialla riitti porukkaa myöhään yöhön saakka.

Kun viimeiset siivoukset oli saatu valmiiksi niin olo oli kyllä kaikkensa antanut. Päivä oli ollut pitkä, mutta todella tapahtumarikas. Oli aika käydä iltatoimien pariin ja painaa päätä tyynyyn. Viimeisimmät pääsivätkin nukkumaan vasta neljän jälkeen aamu yöstä. Kyllä uni maistui!

Peeveessit Karkki ja Birre kuittaa 😉

Vauvan elämää 10.8.

Ensimmäinen aamu Azoreille valkeni meille 8.45. Haahuilimme aamupalle yöpuvuissa ja väsymystä oli havaittavissa, koska unta oli kertynyt noin viisi tuntia. Aamupalalle oli määritelty tarkka aika ja meidän aikamme oli 9.00-9.15. Jos tästä myöhästyi, jäi myös ilman ruokaa. Onneksi tämä ei tuota meille järjestelmällisille suomalaisille ongelmia. Aamupala yllätti meidät kerrankin positiivisesti ja voidaan sanoa meidän olleen taivaassa! Tarjolla oli sämpylää, mehua, kinkkua, juustoa, jugurttia, muroja, teetä ja kaakaota! Kaakao kuitenkin osoittautui hieman laimeaksi, samoin tee. Nämä olivat kuitenkin vain pieniä miinuksia loistokkaaseen aamupalaan.

Aamupalan jälkeen kömmimme takaisin pehkuihin ja jatkoimme unia yli puolen päivän. Herääminen tuntui näiden unien jälkeen vieläkin työläämmältä, mutta ruuan himon perässä raahasimme itsemme lounaalle. 

Koska aamupäivä oli mennyt vain syödessä ja nukkuessa, oli aika saada päivään hieman actionia. Ensin järjestelimme hieman laukkujamme ja tuliaisia, koska olimme saaneet jo ne räjäytettyä, jonka jälkeen lähdimme tutustuman koulun lähiympäristöön ja kaupoille. Löysimme tiemme kiinakauppaan, josta matkaan tarttui jos jonkinmoista tavaraa ja villiinnyimme suunnittelemaan Olgan ja Ossin häitä tekokukkien meressä. Olgalle taisi löytyä jo polttariasu ja häämekko! Tytöt löysivät myös samis släbäreitä ja halpoja peilejä. Ostimme myös rumimmat kaupasta löytyneet lamput, jotta saimme pienempää valoa luokkahuoneisiimme.

Rankan shoppailun jälkeen saimme tehdä lempipuuhaamme, eli nukkua. Uniemme aikana Merja oli saanut hämmentäviä uutisia. Oppaamme olivat järkyttyineitä siitä, että olimme ostaneet "kamalan" määrän tavaraa kaupasta. Ilmeni siis, että täällä on käytössä herkkujen kieltolaki, eikä kaupasta olisi saanut ostaa muuta kuin vettä ja suolakeksejä. Todellisuudessa olimme ostaneet ruokakaupasta vain hieman sipsejä ja herkkuja. Aloimme jo suunnittelemaan herkkujen salakuljettamista repuissamme ja diilaamista ikkuinoiden kautta muille festarilaisille.
Täällä on muutenkin todella tiukat säännöt, muun muassa vessaan tarvitsee festaripassin mukaan, eli niin sanotun pissipassin.

Taas oli aika syödä ja laktoosittomille ruoka osoittautui hieman laihaksi. Muiden saadessa jotain perunalaatikon tyyppistä ruokaa, laktoosittomat saivat salaattia ja tonnikalaa. 
Ruokailun jälkeen oli jälleen aika unille. Reilun tunnin päikkäreiden jälkeen aloimme odottelemaan tervetuliaisjuhlien alkamista. Saimme hieman piristystä, kun Ossi ja Karkki villitsivät meitä iltahepulein. Hepuleiden tiimellyksessä Merja oli salakuljettanut huoneeseemme skumppapullot oppaidemme (salanimet Dödö ja Junnu) avustuksella ja nostimme maljat tuoreen kihlaparin kunniaksi.

Skumppien juomisen jälkeen siirryimme vihdoin tervetuliaisjuhliin, jossa pääsimme tanssimaan eri maiden tanssijoiden kanssa. Etenkin puolalaiset eli patukat innostuivat tanssittamaan meitä tyttöjä. Yllätyimme kuinka puolalaisten lanteet liikkuivat kuin notkea spagetti.

Rankan tanssimisen jälkeen väsy alkoi painaa ja saimme ylipapittarelta luvan lähteä suihkun kautta nukkumaan. Pojat saivat taas jääkylmän suihkun, kun tytöt taas kärsivät polttavan kuumasta vedestä. Muiden maiden vielä jatkaessa bilettämistä, me kömmimme päivän viidensille ja viimoisille unille kerrossänkyihimme.

Voidaan sanoa päivämme olleen vauvan elämää, sillä saimme kerrankin nukkua univelkojamme pois ja täyttää vatsamme aina tasaisin väliajoin. 

Sonja ja Julia tarjoilivat teille tämän unisen päivän.

Azorit - Ensimmäinen päivä 9.8.2019

Tai oikeastaan meidän reissu alkoi jo 8.8. torstaina illalla, kun kokoonnuimme Skytille Azorit infoon. Info alkoi check-inin tekemisellä, joka aiheuttikin heti kahtiajakauman eli suuren kuilun ryhmämme välille, sillä Iphonelaisten ja Oneplussalaisten chekkaus toimi täysin eri tavoin. Juuri kun olimme lähdössä kotiin, tajusimme, että kaikki festarilahjat oli pakkaamatta. Tästä syntyi suuri säätö, mutta vihdoin kaikki 70 kg lahjoja oli pakattu. Kahdeksan jälkeen illalla pääsimme vihdoin lähtemään kotiin ja suurimmalla osalla pakkaaminen jatkui vielä lähtöhetkille asti.

Varttia vaille yksi yöllä tapasimme tutulla Lidlin parkkiksella. Tällä kertaa pojat onnistuivat pakkaamaan peräkärryn ekalla yrityksellä aikaisemmista virheistä oppineena. Eli Villen ja Ossin analyysilla "Ossin insinööritaitojen ja Villen logistiikka-alan kokemuksella pakkaaminen sujui silmänräpäyksessä". Matka Helsinkiin meni nukkuessa mitä ihmeellisimmissä asennoissa ja reissun nukkumiskuvakollaasi saatiin alulle.

Kentälle päästyämme aloitimme kilojen tasauksen, joka onnistui aika kivuttomasti, eikä ylikiloja edes tullut. Lentokonematka meni hyvin, vaikka turbulenssi tärisyttikin konetta mukavasti.

Lissaboniin saavuttuamme tunsimme itsemme julkkiksiksi, kun ihmiset tuijottivat meitä ihmeissään. Todellisuudessa tuijottelut taisivat johtua seepra-paidoistamme ja ryhmässä liikkumisesta. Jätimme lentolaukut kentälle säilytykseen ja lähdimme suuntaamaan kohti akvaariota. Tytöt luottivat sokeasti poikien suuntavaistoon ja seurasivat ankkalaumana kohti oikeaa metroa. Nälän yllättäessä olikin vuorossa -yllätys, yllätys- mäkkärin etsintä. Se ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen ja luottamuksemme älylaitteisiin horjui. Mäkkäri lopulta löytyi ja saimme mahamme täytettyä.

Saavuttuamme akvaarion edustalle kauhistuimme kilometrin mittaista jonoa, mutta onneksi Merja löysi toisen jonon, joka osoittautui liikkuvan nopeasti. Akvaariossa oli tungosta ja ensin meitä pelotti, näemmekö mitään ihmismassojen takaa. Niin vain akvaario veti kaikki ihmiset sisään ja aina meille löytyi jokin kolo ihasteluun. Etsimme jännityksellä, onko Kirjavien kertoma jätti sunfish, aka. möhkökala vielä elossa, mutta pettymyksemme huomasimme, ettei ollut enää. Onneksi pienempiä möhkökaloja löytyi. Yksi odotettu näkemisenkohde löytyi hetken päästä, kun löysimme pingviinejä. Kuten jo aikaisemminkin matkapostauksissa on tullut ilmi, Iida ei näin lievästi sanottuna pidä linnuista, joten turvamiehet Rasmus ja Ville saattoivat Iidan lintuhuoneen läpi, ja näin siitäkin selvittiin.

Saavuimme akvaarion trooppiselle alueelle, jossa muistelimme muistelimme Guamin trooppista ilmastoa, sekä koetimme bongailla Guamilla snorklatessamme nähtyjä kaloja. Siinä ihastellessamme katseemme osuivat Olgaan ja Ossiin, jotka seisoivat käsikädessä. Ensi ajatuksemme oli, että heistä otetaan taas jotain edustavia parisuhdekuvia. Yht´äkkiä Ossi vetäisi kassistaan Rasmuksen avustuksella ruusupuskan ja sormusrasian ja polvistui Olgan eteen. Me muut tytöt aloimme pillittää vuolaasti ja Olgan vastatessa myöntävästi koko trooppisen alueen vierailijat ratkesivat railakkaisiin aploodeihin ja ilon kiljahduksiin. Taidokkaasti Iida ja Sonja missasivat koko tapahtuman, sillä tuttuun tapaan kiirehtivät jo kaukana edellä. Tästä huolimatta meillä Kimuranttiperheessä on nyt myös ensimmäinen kihlapari! Onnea ihanat O&O! <3 Loppu akvaariokierros meni fiilistellessä ja ihaillessa.

Akvaarion jälkeen suunnistimmen metrolla kohti keskustaa ja shoppailua. Tutuksi tulleet chekkausparit olimme myös jo määrittäneet, jotta kukaan ei jäisi matkasta. Shoppailessa shoppailuhirmujen täytyi hillitä itseään, sillä kaikkien ostoksien piti mahtua seuraavan lennon käsimatkatavaroihin, jotka olivat jo lähtökohtaisesti äärirajoilla. Täytyy kyllä sanoa, että onnistuimme siinä 5/5.

Shoppailun jälkeen kaikki olivat niin kuolleita, että pääsimme lähtemään ostoskeskuksesta jopa suunniteltua aikaisemmin kohti lentokenttää. Lentokentälle päästyämme pääsimme vihdoin Starbucksiin perinteisille herkuille ja tapasimme ohimennen Bulgarialaisen tanssiryhmän, joka oli tulossa samalla lennolla kanssamme Azoreille.

Azoreille saavuttuamme meitä odotti valokuvaajat ja saimme oppailtamme hortensiakukat, joita kuulemma kasvaa täällä paljon. Pienen bussimatkan jälkeen pääsimme majoituskoulullemme, joka on lukio. Tuttuun tapaan pääsimme odotamaan jotain. Tämä odotus tuntui tavallista raskaammalta, sillä kello oli 01.00, eli Suomen aikaa 04.00. Tämän lisäksi meitä ilahdutti Bulgarialaisten säkkipillin soitto ja yhteistanssi, johon meitäkin vedettiin mukaan. Vihdoin päästyämme sisälle kouluun, saimme järjestettyä majoitusluokkamme yllättävän nopeasti valmiiksi ja pääsimme nukkumaan paikallista aikaa 02.45. Olimmekin täysin valmiita nukkumaan, koska matkustusta oli takana 27h.

Tämän päivän tarinat kiittää ja kuittaa Sonja, Paula ja Olga!